Mikä yliopistossa yllätti mut?
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
Toinen yliopistovuoteni Jyväskylässä on jo hyvässä vauhdissa. Ehkä minäkin nyt hiljalleen olen ymmärtänyt opintojeni rakenteiden salat. Tottakai luomme asioista ennakkokäsityksiä mielikuviemme ja ympäristöstämme tihkuvan informaation perusteella. Tällaisen kuvan olin tietysti maalannut myös yliopistossa opiskelusta ja loppujen lopuksi sain myös hieman yllättyä asian todellisesta laidasta.
Onko yliopistossa opiskelu rankka? Sekö minut yllätti? Ei, päin vastoin. Olen usein jopa sanonut, että mielestäni lukion opinnot vaativat enemmän. Toki tehtävien määrä (tai lähinnä pituus) on yliopistossa moninkertainen, mutta mulle juuri itsenäinen ja kirjoittamispainotteinen työskentely ovat olleet niitä juttuja, jotka hoidan helposti ja nopeasti. Avoimen yliopiston opintojen takia tiesin mitä odottaa (lue postaukset mun avoimen yliopiston opinnoista & ensimmäisen yliopistovuoden opinnoista). Suurin ylläri sen sijaan oli...
Tyhjä lukujärjestys ja vähäinen kontaktiopetus - Tottakai tiesin, että yliopistossa opiskelu on pitkälti itsenäistä ja opetus painottuu läsnäolopakottomiin luentoihin. En kuitenkaan olisi ikinä arvannut, että mun lukujärjestyksessä saattaa olla parhaimmillaan vain se yksi luento viikossa. Tottakai lukujärjestyksen muodostuminen on ala-, vuosiluokka ja valintakohtaista. Mun opintojen suorittaminen tapahtui viime vuonna pääosin netissä. Ja tästähän se riemu repesi. Kuten tästä postauksesta näette, mulle kertyi ihan hyvä määrä opintoja ensimmäiseltä vuodeltani. Samaan aikaan koin valtavan huonoa omatuntoa siitä, etten muka juurikaan tehnyt mitään ja vietin aikaa enemmän kotona kuin yliopistolla - vaikkakin opiskelin kotoa tietokone sauhuten (kirjaimellisesti mun läppärin näyttö roikkui johtojen varassa jo syksyllä). Tänä syksynä mulla on huomattavasti enemmän kontaktiopetusta, mutta siitäkin huolimatta suurin osa opinnoista on sitä kuuluisaa yksinäistä puurtamista. Olen päässyt irti huonosta omatunnosta, tottunut, mutta melkoisen ulkospäinsuuntautuneena ihmisenä joudun purkamaan sosiaalista energiaani aivan muualle kuin koulupäivien aikaiseen kanssakäymiseen.
Positiivisesti yllätyin myös siitä, että yliopisto-opinnoissa voi oikeasti edetä hyvin pitkälti omien mielenkiinnonkohteiden mukaan. Muistan, että lukiossakin jo hehkutettiin sitä, että opinnoissa on paljon valinnaisuutta. No jaa. Toki yliopistossakin tutkintoon on määritelty pakolliset kurssit ja opastettu polku, jota pitkin vuodet etenevät. Sivuaineiden ja muiden vapaiden kurssien kanssa oma autonomia kuitenkin kukoistaa. Mä oon tänä vuonna opiskellut muun muassa markkinointia ja yrittäjyyttä, eli poikennut reitiltä tutkimaan vähän muitakin mielenkiinnon kohteita. Ja tämä jos mikä pitää motivaation korkealla!
Onko muut korkeakouluopiskelijat yllättyneet samoista jutuista? Entä onko sulla yliopistoon hakevalla tarkentavia kysymyksiä aiheeseen liittyen?
P.s. postauksen haalarimerkit saatu täältä: https://www.haalarimerkitverkosta.fi/. Katso instagramistani @jjjuliaeveliina aiheeseen liittyvä arvonta.
Syksyn kuulumiset: kandi, opinnot, matka...
sunnuntai 7. lokakuuta 2018
Alkusyksyn kuulumiset pakattuna yhteen postaukseen:
Toisen yliopistovuoden kurssivalintoja - muutakin kuin psykaa
Pitkän kesätauon jälkeen odotin yliopistoon paluuta eskarilaisen intensiteetillä. Toki mulla oli jo valmiiksi pieni mututuntuma siitä, että lukuvuoteni psykalla alkaa tällä kertaa ihan muilla kuin tutustumisleikeillä ja opiskelijabileillä. Ja tuntuma osui aikalailla oikeaan, sillä vuoden suurin työmäärä on kertynyt osuvasti juuri syksyyn.
Mun lukuvuosi on ja tulee olemaan todella inspiroiva. Mulla on vain muutamia pakollisia kursseja ja muuten olenkin sitten valinnut palettiin vain kaikkea supermielenkiintoista ja hyödyllistä. Teen kauppakorkeasta työelämään, yrittäjyyteen ja markkinointiin liittyviä kursseja (eli jotain aivan muutakin kuin psykologiaa). Lisäksi opiskelen muun muassa lähisuhdeväkivaltaa, esiintymistä ja uneen liittyviä asioita. Oon kurssivalintojeni kanssa kuin lapsi karkkikaupassa.
Aloitin kandidaatin tutkielman!
Kandidaatin tutkilema on syksyn jännin ja erityisin opiskelujuttu! Me haettiin tutkimusprojekteihin mukaan jo viime keväänä ja tiedettiin aihepiirimme ennen kesää. Tehdään parini, joka on myös hyvä ystäväni, kanssa tutkielma liittyen erääseen nuoren hyvinvointia tukevaan mobiilisovellukseen. Oon todellakin tyytyväinen kandiaiheeseeni, sillä nuorten hyvinvoinnin tukeminen on mulle tosi tärkeä asia.
Syksyn aikana oon tehnyt kandidaatin tutkielmaan liittyvää aineistonkeruuta ja toki myös kirjoittanut tutkielmaa eteenpäin. Hiljaa hyvä tulee!
Vapaa-aika (kaukosuhde, palautuminen, tapahtumat)
Opinnot ja erityisesti kandidaatin tutkielmaan liittyvät tapaamiset ovat kyllä karkoittaneet ylimääräiset tapahtumat tiehensä kalenteristani. Kauppakadun approille kuitenkin ennätin ja totesin, ettei se tuota tapahtumaa ole todellakaan suunniteltu kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle. Tapahtuma on varmaan 80% jonottamista. Oli silti kivaa! Johonkin muuallekin olen tainnut ennättää, sillä olen halunnut tietysti tavata myös uusia fuksejamme.
Parisuhde muuttui taas kesän jälkeen kaukosuhteeksi. Kummankin kiireiden vuoksi ollaan nähty toisiamme vain viikonloppuisin, mutta viikonloput ovatkin sitten olleet kuin yksiä valtavia treffejä. Mulla on ollut mielessä, että mun pitäisi kirjoittaa kokonainen postaus kaukosuhteeseen liittyen. Katsotaan!
Yksinäiset koti-illat ovat olleet tämän syksyn hitti - haluan todellakin huolehtia palautumisesta kiireisien päivien jälkeen. Oon innostunut tällä kertaa BookBeatista, josta olen kuunnellut äänikirjoja iltaisin. Kuuntelin muun muassa kirjan Idiootit ympärilläni -kirjan, joka oli ihan huippu!
Lähden jo TÄNÄÄN viikoksi lomailemaan Kreetalle. On kyllä ollut yksi työmaa raivata tilaa viikon ulkomaanmatkalle, mutta tämä irtiotto tulee kyllä juuri sopivaan väliin. Mulla on vielä syysloma (tai jotain sinnepäin) matkan jälkeen eli pidän jonkinnäköisen itsenäisen työn viikon. Tulevan "syysloman" kohokohtiin kuuluu ehdottomasti jokavuotiset halloweenkekkerit.
Loman myötä pidän myös viikonmittaisen tauon myös blogin kirjoittamisesta, eli nähdään täällä sitten hieman myöhemmin! Voit seurailla halutessasi mun matkakuulumisia instastoorista!
Mitä opiskelin avoimessa yliopistossa välivuosina?
keskiviikko 26. syyskuuta 2018
Tätä postausta suunnitellessani törmäsin keväällä julkaisemaani (yllä olevaan) kuvaan, joka puhuttelee minua kerta toisensa jälkeen. Miten se liittyy tähän postaukseen? Itse asiassa paljonkin. Nykyinen opiskelupaikkani on unelma-välietappini matkalla kohti psykologin ammattia. Ammatti on niin suuri osa elämäämme, että uskallan väittää monen muunkin arvottavan itseään kiinnostavan opiskelupaikan erittäin korkealle unelmalistassaan. Mutta hitsi vie, opiskelupaikan saaminen ei olekaan aina ihan yksinkertaista. Etenkin mutkat matkassa saattavat tehdä olon melko keinottomaksi. Mä päätin kuitenkin tehdä kaiken voitavan unelmani eteen ja tässä tapauksessa konkreettisin voitavani oli avoimen yliopiston opinnot.
Avoin yliopisto tarjoaa mahdollisuuden yliopisto-opintoihin ilman opiskelupaikkaa. Monille aloille on mahdollista hakea opiskelemaan avoimen yliopiston väylää pitkin, kunhan on suorittanut riittävän määrän avoimen opintoja. Valitettavasti psykologin pätevyyteen johtavaa tutkintoa et voi ainakaan toistaiseksi näin napata, mutta voit silti suorittaa tutkintoon kuuluvia opintoja pitkälle ilman opiskelupaikkaa.
Olen kirjoittanut avoimen yliopiston opinnoista aikaisemmin muun muassa näissä postauksissa: Mitä välivuonna voi tehdä unelmien opiskelupaikan eteen? ja Miksi kannattaa opiskella avoimessa yliopistossa?
Multa kysytään usein mitä kursseja kaiken kaikkiaan opiskelin avoimessa yliopistossa ja missä ajassa. Kokoan vastaukset tähän postaukseen. Suoritin opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
Lukion jälkeen vietin välivuoden Etelä-Pohjanmaan opistossa psykologian linjalla. Tuolla linjalla pääsin tutustumaan paremmin psykologiaan ja psykologin työnkuvaan. Linjaan kuului avoimen yliopiston opintoja sekä pääsykoevalmennus. Jos haluat lukea opistosta lisää, kurkkaa postaus Kokemukseni opistovuodesta - psykologian linja.
Vuoden aikana suoritin:
Psykologian perusopinnot, 25 op
Tilastomenetelmien peruskurssin, 6 op
SPSS -kurssin, 2 op
Kirjoitusviestinnän perusteet, 3 op
Akateemisen ruotsin (kirjallinen & suullinen) - 3 op
Sekä opiston tarjoamia kursseja, jotka eivät kuulu kuitenkaan psykologin tutkintoon.
Avoimen yliopiston opinnot voi suorittaa yleensä täysin verkossa. Jotkin kurssit, kuten esimerkiksi ruotsin kurssi vaatii kontaktiopetusta, jota avoin yliopisto järjestää. Mä pystyin suorittamaan nämä kurssit helposti Etelä-Pohjanmaan opistolla.
Psykologian aineopinnot, 35 op
Nämä suoritin itsenäisesti verkossa.
Muita avoimen yliopiston opintoja
Hieman postauksen aiheen sivuuttaen, olen hyödyntänyt avoimen yliopiston opintoja myös yliopistossa opiskellessani. Tein toisen sivuaineeni, lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi -kokonaisuuden, Itä-Suomen avoimeen yliopistoon. Jos tämä kiinnostaa, lue postaus Mun sivuaineet.
Avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia. Ne maksavat suunnilleen 10 euroa/opintopiste. Esimerkiksi psykologian aineopinnot (35 op) maksoivat minulle 350 euroa. Oon kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että omaan koulutukseen panostaminen rahallisesti on järkevää. Koulutus mahdollistaa työn ja työtä tehdessä nuo summat tulee takaisin hetkessä.
Tein sekä psykologian perusopinnot että aineopinnot noin puolessa vuodessa. Mun välivuosina pääsykoemateriaalit julkaistiin jo maaliskuussa, johon mennessä halusin saada opinnot valmiiksi. Nyt psykologian pääsykokeiden materiaalit julkaistaan (luultavasti) myöhemmin, joten ylimääräinen aika on mahdollista hyötykäyttää entistä tehokkaammin avoimessa yliopistossa. Jos mahdollista, suosittelen myös sivuaineiden tekemistä avoimen yliopiston kautta. Yleensä sivuaineiden opiskelu aloitetaan jo ensimmäisenä yliopistovuotena, joten niiden suorittaminen avoimessa on aikataulullisesti järkevää.
Jos haaveilet nimenomaan psykologian maisterin tutkinnosta, voit löytää apua opintojen suunnitteluun opetussuunnitelmasta. Ylipäätään avoimen opintoja suunnitellessasi kannattaa etsiä käsiin oman unelma-alan opetussuunnitelma/tutkinnot rakenne.
Jos haaveilet nimenomaan psykologian maisterin tutkinnosta, voit löytää apua opintojen suunnitteluun opetussuunnitelmasta. Ylipäätään avoimen opintoja suunnitellessasi kannattaa etsiä käsiin oman unelma-alan opetussuunnitelma/tutkinnot rakenne.
Lue lisää avoimen opinnoista Jyväskylän avoimen yliopiston sivuilta.
Toivottavasti tästä postauksesta oli sinulle hyötyä!
Terveisin,
Innokas "opinto-ohjaaja" ja unelmapuskija
Mun sivuaineet
lauantai 1. syyskuuta 2018
Psykologian opiskelijoiden keskuudessa ei ole mikään erikoisuus, että opintosuorituksia on alla jo ennen varsinaisten opintojen aloittamista. Kuulun itsekin tähän kastiin, sillä mulla oli paketissa jo muun muassa psykologian perus- ja aineopinnot ennen sisäänpääsyä (jos tämä kiinnostaa sinua lue postaus Miksi kannattaa opiskella avoimessa yliopistossa?). Kandin tekeminen fuksivuonna oli kuitenkin hitusen turhan extreme, joten ensimmäisen yliopistovuoteni kantava tavoite oli saada sivuaineet kasaan. Tutkintooni kuuluu siis joko kahden aineen perusopinnot tai yhden aineen perus- ja aineopinnot.
Palaan myöhemmin kertomaan teille muista sivuainevaihtoehdoista, mutta otetaan ensin tarkempi katsaus omiin valintoihini.
Kasvatustiede, 25 op
Kasvatustieteen valitseminen sivuaineeksi oli mulle simppeli valinta. Mä oon pyöritellyt mielessäni ajatusta siitä, että haluaisin suorittaa opintojeni kylkeen mahdollisesti myös pedagogisen pätevyyden. Hakukelpoisuusvaatimuksiin kuuluu 15 opintopistettä kasvatustiedettä, joten halusin siksi suorittaa nämä opinnot ihan vaikka varmuudenkin vuoksi. Lisäksi psykologin ammatissa uskon tekeväni töitä lasten ja nuorten parissa, joten uskon kasvatukseen ja koulumaailmaan liittyvän tietämyksen olevan joka tapauksessa ammatissani hyödyksi. Myös koulupsykologin ammatti on yksi minua kiinnostavista työnkuvista.
Kasvatustieteen opinnoissa käsitellään paljon koulumaailmaan ja oppimiseen liittyviä ilmiöitä ja sitä, miten ammattilainen voi tukea lasta tämän kehityksessä. Lisäksi opetussisältöön mahtui muun muassa tieteellisen tiedon ja oman ajattelun analysointia, oman asiantuntijuuden ja asiantuntijuuden ylipäätään pohdiskelua sekä juuri nyt esimerkiksi mediassa pinnalla olevia teemoja.
Monet kuvaavat kasvatustieteen perusopintojen aiheita vähän turhan yleismalkaisiksi ja tylsiksikin, mutta minulla oli kyllä kokoajan positiivinen suhtautuminen opintoihin. Toki opinnot olivat melko kevyet ja niiden suorittaminen oli nopeaa, mutta eihän se ole huono juttu ollenkaan. Uskon, että perusopinnot lähes aiheessa kuin aiheessa ovat vielä aika perustietoa.
Kasvatustieteen opinnoissa käsitellään paljon koulumaailmaan ja oppimiseen liittyviä ilmiöitä ja sitä, miten ammattilainen voi tukea lasta tämän kehityksessä. Lisäksi opetussisältöön mahtui muun muassa tieteellisen tiedon ja oman ajattelun analysointia, oman asiantuntijuuden ja asiantuntijuuden ylipäätään pohdiskelua sekä juuri nyt esimerkiksi mediassa pinnalla olevia teemoja.
Monet kuvaavat kasvatustieteen perusopintojen aiheita vähän turhan yleismalkaisiksi ja tylsiksikin, mutta minulla oli kyllä kokoajan positiivinen suhtautuminen opintoihin. Toki opinnot olivat melko kevyet ja niiden suorittaminen oli nopeaa, mutta eihän se ole huono juttu ollenkaan. Uskon, että perusopinnot lähes aiheessa kuin aiheessa ovat vielä aika perustietoa.
Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi, 25 op
Toisen sivuainevalinnan kohdalla heittäydyin sen verran hurjaksi, että ostin itselleni sivuainekokonaisuuden Itä-Suomen avoimesta yliopistosta ja jouduin siitä siten myös pulittaa muutaman satasen (n. 300 euroa). Mun mielestä koulutukseen käytetty raha ei ole kuitenkaan yhtään hukkaan heitettyä, vaan ennemminkin hyvä sijoitus. Valitsin tämän sivuaineen, koska se oli kuin juuri tehty mun tulevia urahaaveita ja mielenkiinnonkohteita varten.
Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi -opintokokonaisuus käsittelee todella monipuolisesti tämän ikäluokan elämään liittyviä asioita. Ihan vain muutamia mainitakseni opinnoissa käsiteltiin seuraavia aiheita; itsetuhoisuus/viiltely/itsemurha, mediapelot, lasten traumat, koulukiusaaminen, erilaiset oppijat, biopsykososiaalinen kehitys, syrjäytyminen, sosiaaliset suhteet ja lapsiin kohdistuva väkivalta. Ainakin mulle nämä aiheet osuvat ja uppoavat. Opintojen luennot olivat todella informatiivisia ja asiantuntevia. Erityisesti pidin siitä, että tieteellisen tiedon tueksi kursseilla esitettiin paljon esimerkkejä sekä paljon konkreettisia vinkkejä erilaisissa tilanteissa toimimiseen. Tämän palopuheen jälkeen voittekin varmasti päätellä, että olen ollut aivan erittäin tyytyväinen näihin opintoihin ja voin ehdottomasti suositella näitä jokaiselle.
Tutustu opintoihin täällä.
Tuleva lukukausi tuo tullessaan kandidaatin tutkielman, jota parhaillaan aloittelen. Mun opintoihin olisi mahtunut vielä ylimääräinen sivuainekin, mutta päätin sen sijaan käydä vuoden aikana random kattauksen erilaisia kursseja (lisää psykaa, yrittäjyyttä, mahdollisesti johtamista..), joissa haluan tietyämystäni petrata. Ehkä näistä lisää myöhemmin!
Kuten lupailin, sivuaineista on tulossa ihanien psykaystävieni avustuksella toinen kattavampi postaus lähiaikoina. Pidä silmällä!
Millainen on yliopisto-opiskelijan kesä?
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Yliopisto-opiskelu ylipäätään on minusta kaikkea muuta kuin tarkasti rajattua ja viitoitettua. Ei ole olemassa valmista lukujärjestystä (ainakaan omalla alallani), jota noudattaa. On vain pakollisia kursseja, suosituksia ja jonkinlainen rautalankamalli. Muuten ohjat ovat omissa käsissä niin opintojen kuin aikataulujenkin suhteen. Mä olenkin kulkenut koko ensimmäisen opiskeluvuoteni aivan omia polkujani. Myös kesä ja loma ovat hieman häilyvämpiä käsitteitä kuin aikaisemmissa opinahjoissa.
Pääpiirteissään yliopiston lomat ovat pitkiä (tai siis kesäloma ja ehkä joululomakin. Syys-, tai talvilomia ei välttämättä ole tai niiden aikana järjestetään jonkinlaista kevennystä/itsenäistä puurtamista). Moni saa lukuvuoden suoritukset pakettiin jo hyvissä ajoissa ennen toukokuuta tai toukokuun aikana ja seuraava lukukausi alkaakin vasta syyskuun tietämillä. Osa jättää opinnot taka-alalle noin kolmeksi kuukaudeksi ja osa suorittaa opintoja ympärivuotisesti. Kesän voi käyttää siis myös opiskellen ja nostaen opintotukea.
Pitkä kesäloma mahdollistaa myös pidemmän kesätyöjakson, jonka aikana voi kerätä varoja vaikkapa sitä tulevaa lukuvuotta varten. Monet nauttii lomasta itsestään ja lähtee vaikkapa ulkomaille. (Jopa reilun) kolmen kuukauden aikana ennättää hyvin.
Mun lukuvuosi alkoi kääntyä kesän puolelle huhtikuun lopussa, jolloin kaikki läsnäoloa vaativat kurssit loppuivat osaltani. Meidän opintoihin kuuluu kuitenkin vapaaehtoinen orientoiva harjoittelu, jonka voi suorittaa psykan aineopintojen kohdalla milloin hyvänsä; yhteen pötköön tai ripotellen, yhdessä tai useammassa paikassa. Mä halusin suorittaa harjoittelun kesän alkajaisiksi ja vietin toukokuun perheneuvolassa tutustuen psykologin työhön. Kesäkuussa jäin sitten virallisemmin lomalle ja vaihdoin opinnot hetkeksi työmaahan. Teen töitä kaksi kuukautta ja lomailen yhden.
Psykologian opinnot poikkeaa monista muista aloista siten, ettei meille ole tarjolla juurikaan oman alan kesätöitä. Psykologin työtä kun ei oikein voi tehdä puolittaisilla taidoilla. Mielestäni psykologiasta on hyötyä alalla kuin alalla, mutta silti koin sopivan työpaikan löytämisen melko vaikeaksi. Tottakai sosiaali- ja terveysalan opiskelijat valitaan ensisijaisesti esim. hoitoalalle. Mä päädyinkin sitten lopulta itselleni tuttuun työpaikkaan eli hautausmaalle kesäksi. Periaatteessa vietän kesäni niin kaukana omasta alastani kuin olla ja taitaa, mutta toisaalta kuoleman läsnäollessa ollaan lähellä myös psykologian aihepiirejä. Siellä missä on ihmisiä on myös psykologiaa. Monilla muilla aloilla palkataankin sitten kesätyöntekijöiksi usein suoraan alan opiskelijoita.
Reilun viikon kuluttua laukkaan kesälaitumille ja vietän kuukauden niin lomatunnelmissa kuin suinkin osaan. Syyskuussa palaan taas intoa puhkuen yliopistolle.
Pääpiirteissään yliopiston lomat ovat pitkiä (tai siis kesäloma ja ehkä joululomakin. Syys-, tai talvilomia ei välttämättä ole tai niiden aikana järjestetään jonkinlaista kevennystä/itsenäistä puurtamista). Moni saa lukuvuoden suoritukset pakettiin jo hyvissä ajoissa ennen toukokuuta tai toukokuun aikana ja seuraava lukukausi alkaakin vasta syyskuun tietämillä. Osa jättää opinnot taka-alalle noin kolmeksi kuukaudeksi ja osa suorittaa opintoja ympärivuotisesti. Kesän voi käyttää siis myös opiskellen ja nostaen opintotukea.
Pitkä kesäloma mahdollistaa myös pidemmän kesätyöjakson, jonka aikana voi kerätä varoja vaikkapa sitä tulevaa lukuvuotta varten. Monet nauttii lomasta itsestään ja lähtee vaikkapa ulkomaille. (Jopa reilun) kolmen kuukauden aikana ennättää hyvin.
Mun lukuvuosi alkoi kääntyä kesän puolelle huhtikuun lopussa, jolloin kaikki läsnäoloa vaativat kurssit loppuivat osaltani. Meidän opintoihin kuuluu kuitenkin vapaaehtoinen orientoiva harjoittelu, jonka voi suorittaa psykan aineopintojen kohdalla milloin hyvänsä; yhteen pötköön tai ripotellen, yhdessä tai useammassa paikassa. Mä halusin suorittaa harjoittelun kesän alkajaisiksi ja vietin toukokuun perheneuvolassa tutustuen psykologin työhön. Kesäkuussa jäin sitten virallisemmin lomalle ja vaihdoin opinnot hetkeksi työmaahan. Teen töitä kaksi kuukautta ja lomailen yhden.
Psykologian opinnot poikkeaa monista muista aloista siten, ettei meille ole tarjolla juurikaan oman alan kesätöitä. Psykologin työtä kun ei oikein voi tehdä puolittaisilla taidoilla. Mielestäni psykologiasta on hyötyä alalla kuin alalla, mutta silti koin sopivan työpaikan löytämisen melko vaikeaksi. Tottakai sosiaali- ja terveysalan opiskelijat valitaan ensisijaisesti esim. hoitoalalle. Mä päädyinkin sitten lopulta itselleni tuttuun työpaikkaan eli hautausmaalle kesäksi. Periaatteessa vietän kesäni niin kaukana omasta alastani kuin olla ja taitaa, mutta toisaalta kuoleman läsnäollessa ollaan lähellä myös psykologian aihepiirejä. Siellä missä on ihmisiä on myös psykologiaa. Monilla muilla aloilla palkataankin sitten kesätyöntekijöiksi usein suoraan alan opiskelijoita.
Reilun viikon kuluttua laukkaan kesälaitumille ja vietän kuukauden niin lomatunnelmissa kuin suinkin osaan. Syyskuussa palaan taas intoa puhkuen yliopistolle.
Kuvat: Elias Murto, Ig: deeveri777
Podcastit, joita olen viime aikoina kuunnellut
perjantai 6. heinäkuuta 2018
Postaus toteutettu yhteistyössä Sudion kanssa (kuulokkeet saatu)
Julkaisin pari viikkoa sitten postauksen Muista palautua myös henkisesti - 5 rentouttavaa ajanvietettä, jossa mainitsin innostuneeni podcasteista. Mun kuulokkeista onkin kesän aikana pauhannut useammin mielenkiintoiset ja opettavaiset puheohjelmat kuin musiikki. Näitä seuraavia osittain hyvinvointiin ja psykologiaankin liippaavia podcasteja olen viime aikoina kuunnellut:
Lily Talks - Viikoittain ilmestyvissä podcasteissa bloggaajat (usein yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa) keskustelevat kiinnostavista teemoista, kuten hyvinvoinnista ja rahasta (säästöt ja sijoittaminen). Jaksot on mielestäni suunniteltu hyvin ja ne sisältävät helposti omaksuttavan määrän informaatiota. Sijoittamiseenkin liittyvät jaksot on koottu siten, että niitä ymmärtääkseen ei tarvitse olla minkään sortin bisnesguru.
Jaksot täällä. Omat lempparini: Kun arki uuvuttaa ja sijoittamisen abc.
Jaksot täällä. Omat lempparini: Kun arki uuvuttaa ja sijoittamisen abc.
Katri Syvärinen: Taikaelämää - Tämä podcast on oikea itsetutkiskelun aarrearkku ja rentoutuksen tyyssija (Katrin ääni on ihanan lempeä ja rauhallinen). Kuuntelen tätä, kun haluan tutkia omia ajatuksiani ja tapojani "ohjatusti".
Jaksot täällä.
Jaksot täällä.
Lepopäivä - Nämä jaksot käsittelevät pitkälti tavoitteellista treenaamista. Jaksoista löytyy kuitenkin paljon mielenkiintoista kuunneltavaa monenmoiselle liikkujalle.
Jaksot täällä. Muhun osui ja upposi erityisesti stressispesiaali.
Havaintoja ihmisestä - Ei liene yllätys, miksi tämä podcast uppoaa psykologian opiskelijaan. Podcastissa käsitellään eriliaisia ihmisen käyttäytymiseen liittyviä ilmiöitä kokemuksien ja tutkimustiedon pohjalta.
Jaksot täällä. Lempparini: psykopaatti on manipuloinnin maailmanmestari.
♥ Kuulokkeista: Sain Sudiolta testattavaksi langattomat Regent kuulokkeet eli nämä. Mulla ei ole aikaisemmin vielä ollutkaan kuulokkeita, jotka toimivat bluetoothin välityksellä. Huomattavin ero onkin varmasti se, ettei kuntosalilla tarvitse takkuilla pitkien johtojen kanssa. Lisäksi valkoinen kultaisilla yksityiskohdilla tehostettu kuuloke menee ihan asusteesta ja tarjoaa vaihtoehdon sporttisemman ulkomuodon kuulokkeille. Koodilla Juliajokiniemi saat -15% alennusta Sudion verkkokaupasta.
Jos sulla on tiedossa huikeita podcasteja, vinkkaa ihmeessä niistä minullekin! Ihanaa viikonloppua!
Jaksot täällä. Muhun osui ja upposi erityisesti stressispesiaali.
Havaintoja ihmisestä - Ei liene yllätys, miksi tämä podcast uppoaa psykologian opiskelijaan. Podcastissa käsitellään eriliaisia ihmisen käyttäytymiseen liittyviä ilmiöitä kokemuksien ja tutkimustiedon pohjalta.
Jaksot täällä. Lempparini: psykopaatti on manipuloinnin maailmanmestari.
♥ Kuulokkeista: Sain Sudiolta testattavaksi langattomat Regent kuulokkeet eli nämä. Mulla ei ole aikaisemmin vielä ollutkaan kuulokkeita, jotka toimivat bluetoothin välityksellä. Huomattavin ero onkin varmasti se, ettei kuntosalilla tarvitse takkuilla pitkien johtojen kanssa. Lisäksi valkoinen kultaisilla yksityiskohdilla tehostettu kuuloke menee ihan asusteesta ja tarjoaa vaihtoehdon sporttisemman ulkomuodon kuulokkeille. Koodilla Juliajokiniemi saat -15% alennusta Sudion verkkokaupasta.
Jos sulla on tiedossa huikeita podcasteja, vinkkaa ihmeessä niistä minullekin! Ihanaa viikonloppua!
Lue tämä, jos jäit ilman opiskelupaikkaa
sunnuntai 1. heinäkuuta 2018
On olemassa päivä, jolloin sosiaalinen media tulvii uutisia opiskelupaikoista. Vähintäänkin kaikki tutut sekä kissojen kaimojen ystävät näyttäisivät napanneen unelmiensa opiskelupaikan. Ollapa "epäonnistuja" näiden onnekkaiden keskuudessa. Tuntuu, kuin olisi planeetan, ehkä jopa universumin, ainoa sellainen. Jos kuitenkin vilkaisemme hieman tilastoja, huomaamme, että vain noin 30% hakijoista saa korkeakoulupaikan. On siis paljon tavallisempaa jäädä nuolemaan näppejään. Pidä mielessäsi se, että sosiaalinen media on mestari luomaan kiiltokuvailluusioita, sillä ei kukaan kuuluta epäonnistumisiaan, huonoja päiviään ja heikkouksiaan siellä samalla tavalla kuin he kuuluttavat onnellisuuden huipentumiaan. Kaksi vuotta sitten uin vastavirtaan ja julkaisin postauksen En päässyt kouluun.
Anna itsellesi anteeksi. Koulupaikan saaminen ei ole suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta tuntia viikossa opiskelit, kuinka paljon rahaa käytit valmennukseen tai kuinka motivoitunut hakija olit. Koulupaikan saaminen on monen tekijän summa, jossa on merkitystä myös pienellä onnenkantamoisella. On lopulta myös aika tuuripeliä, valiutuutuko kokeeseen juuri ne kysymykset, joihin osaat vastata vaikka unissasi tai arvaatko oikein vaikean kysymyksen. Usein pääsykokeissa se on lopulta yksittäisistä pisteistä kiinni. Et voi myöskään vaikuttaa siihen, valiutuuko soveltuvuuskokeessa ryhmäksesi sellainen, jossa myös itse pystyt ja uskallat kukoistaa kaikista parhaiten. Mikä pahinta, pääsykokeesta ei välttämättä tee hankalaa sen rakenne, vaan se, että tunku alalle on niin kova, että pisterajat nousee taivaisiin. Raja on vain vedettävä jonnekin ja karsinta on julmaa. Vaille opiskelupaikkaa jääminen ei siis tarkoita ollenkaan sitä, ettetkö olisi kaikin puolin loistava, älykäs ja soveltuva hakija. Teit parhaasi ja voit olla ylpeä itsestäsi. Tai jos et tehnyt, voit tehdä ensi kerralla. Älä soimaa itseäsi virheistä tai heikkouksistasi, vaan ota opiksi ja katso, voitko tehdä asialle jotain.
Muista, että olet hakemassa opiskelupaikkaa vain itsellesi. Et äidillesi, siskollesi tai vanhalle opettajallesi. Kaksi vuotta sitten hain ensimmäistä kertaa psykalle tosissani, asettaen kaikki panokset peliin. Maksoin itseni kipeäksi valmennuksesta ja opiskelin vimmatusti ja erittäin motivoituneesti. Koulupaikka ei auennut. Oli lopulta kuitenkin paljon helpompaa käsitellä oma pettymys kuin toisten pettymys itseäni kohtaan. Tai ei ehkä pettymys, mutta myötäharmitus. Ympärilläni olevilla ihmisillä tuntui olevan niin kova luotto kykyihini, etteivät he osanneet odottaa moista tulosta. Osa oli myös ajatellut, että korkeakouluihin vain kävellään sisään. Tai ainakin psykalle, koska kuka kumma nyt psykologiksi haluaa. Jouduin kyllä ihan tosissani tsempata itseäni, jotten lähtenyt lipettiin, kun sukujuhlissa keskustelu kääntyi opiskelupaikkoihin tai silloin, kun palasin lukiolle häntä koipien välissä uusimaan kirjoitustuloksia. Aivan tarpeetonta stressailua, näin jälkeenpäin ajateltuna. Tiedän, että myös muut ovat hävenneet koulupaikattomuuttaan ja tiedän myös, että osa kuulee läheisiltään murskaavan kommentin "etkö voisi jo hakea johonkin muualle? Et sä tuonne pääse.". Mitä minä halusin kuulla ja mitä minä haluan kertoa eteenpäin: Hae opiskelupaikkaa aivan niin monta kertaa kuin tahdot. Vaikka kymmenen kertaa, jos tilanne vaatii. Kyllä täällä moni meistä on kolkutellut ovia useampanakin vuonna. Sun koulupaikka, sun elämä, sun päätös. Turhinta mihin voit energiaasi haaskata on muiden ajatukset ja mielipiteet.
Anna itsellesi anteeksi. Koulupaikan saaminen ei ole suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta tuntia viikossa opiskelit, kuinka paljon rahaa käytit valmennukseen tai kuinka motivoitunut hakija olit. Koulupaikan saaminen on monen tekijän summa, jossa on merkitystä myös pienellä onnenkantamoisella. On lopulta myös aika tuuripeliä, valiutuutuko kokeeseen juuri ne kysymykset, joihin osaat vastata vaikka unissasi tai arvaatko oikein vaikean kysymyksen. Usein pääsykokeissa se on lopulta yksittäisistä pisteistä kiinni. Et voi myöskään vaikuttaa siihen, valiutuuko soveltuvuuskokeessa ryhmäksesi sellainen, jossa myös itse pystyt ja uskallat kukoistaa kaikista parhaiten. Mikä pahinta, pääsykokeesta ei välttämättä tee hankalaa sen rakenne, vaan se, että tunku alalle on niin kova, että pisterajat nousee taivaisiin. Raja on vain vedettävä jonnekin ja karsinta on julmaa. Vaille opiskelupaikkaa jääminen ei siis tarkoita ollenkaan sitä, ettetkö olisi kaikin puolin loistava, älykäs ja soveltuva hakija. Teit parhaasi ja voit olla ylpeä itsestäsi. Tai jos et tehnyt, voit tehdä ensi kerralla. Älä soimaa itseäsi virheistä tai heikkouksistasi, vaan ota opiksi ja katso, voitko tehdä asialle jotain.
Muista, että olet hakemassa opiskelupaikkaa vain itsellesi. Et äidillesi, siskollesi tai vanhalle opettajallesi. Kaksi vuotta sitten hain ensimmäistä kertaa psykalle tosissani, asettaen kaikki panokset peliin. Maksoin itseni kipeäksi valmennuksesta ja opiskelin vimmatusti ja erittäin motivoituneesti. Koulupaikka ei auennut. Oli lopulta kuitenkin paljon helpompaa käsitellä oma pettymys kuin toisten pettymys itseäni kohtaan. Tai ei ehkä pettymys, mutta myötäharmitus. Ympärilläni olevilla ihmisillä tuntui olevan niin kova luotto kykyihini, etteivät he osanneet odottaa moista tulosta. Osa oli myös ajatellut, että korkeakouluihin vain kävellään sisään. Tai ainakin psykalle, koska kuka kumma nyt psykologiksi haluaa. Jouduin kyllä ihan tosissani tsempata itseäni, jotten lähtenyt lipettiin, kun sukujuhlissa keskustelu kääntyi opiskelupaikkoihin tai silloin, kun palasin lukiolle häntä koipien välissä uusimaan kirjoitustuloksia. Aivan tarpeetonta stressailua, näin jälkeenpäin ajateltuna. Tiedän, että myös muut ovat hävenneet koulupaikattomuuttaan ja tiedän myös, että osa kuulee läheisiltään murskaavan kommentin "etkö voisi jo hakea johonkin muualle? Et sä tuonne pääse.". Mitä minä halusin kuulla ja mitä minä haluan kertoa eteenpäin: Hae opiskelupaikkaa aivan niin monta kertaa kuin tahdot. Vaikka kymmenen kertaa, jos tilanne vaatii. Kyllä täällä moni meistä on kolkutellut ovia useampanakin vuonna. Sun koulupaikka, sun elämä, sun päätös. Turhinta mihin voit energiaasi haaskata on muiden ajatukset ja mielipiteet.
Tunnollisen tytön tai pojan painajainen: asiat eivät sujukaan suunnitellulla tavalla. Vaille opiskelupaikkaa jääminen saattaa olla usealle meistä se ensimmäinen käänteentekevä kohta elämässämme, kun ikäänkuin eksymme reitiltä. Minunkin koulupolkuni oli ollut hyvin ennustettavissa lukion loppuun saakka. Ensimmäinen välivuotenikin oli jo ennalta päätetty. Kävin pääsykokeissa salapoliisin roolissa, heitin vastauksiin lottorivin ja painelin vuodeksi opistoon psykologian linjalle. Toinen välivuosi sen sijaan tuli jo hieman puskista ja kyllä olinkin pyörällä päästäni, kun edessäni oli ensimmäistä kertaa ihan tyhjä paperi. Aina hoetaan, että kova työ palkitaan kyllä ja unelmat on mahdollista saavuttaa, kun tarpeeksi yrittää. Olen samaa mieltä! Tulisi kuitenkin huomata, ettei unelmat kuitenkaan aina toteudu juuri sitä reittiä, mitä pitkin olet kulkenut laput silmillä. Eikä unelmat aina toteudu sen aikataulun mukaisesti, minkä kalenteriisi kirjoitit. Välillä unelmat myös muuttuvat. Tässä on opettelemista ja kestämistä tunnolliselle ja suunnitelmalliselle ihmiselle.
Epävarmuus tulevasta voi olla valtavan pelottavaa. Se, ettei (unelmien) opiskelupaikka auennutkaan, saattaa aiheuttaa jopa henkilökohtaisen kriisin. Välivuoden kynnyksellä on tehtävä suuria päätöksiä siitä, mihin suuntaan haluaa jatkaa matkaansa. Uskallatko yrittää vielä saavuttaa unelmasi silläkin riskillä, että voit "epäonnista" uudelleen? Entä jos sittenkin haluat tavoitella elämässäni jotain muuta? Tiedän ihmisiä, jotka ovat päättäneet jo varhain tähtäävänsä tiettyyn ammattiin, mutta opiskellessaan alaa, se ei tunnu tippaakaan omalta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat välivuonna havahtuneet siihen, että heitä varten olikin tarjolla jotain muuta, vielä parempaa. Psykologin ammatti on yksi sellaisista, joista meillä ei ole välttämättä muuta kosketusta kuin omat mielikuvamme, ellemme sitten ole nähneet psykologin työskentelyä asiakkaan penkiltä.
Oman välivuoteni syksyllä kirjoitin blogiini vertauskuvallisesti, että yritin runtata palasia palapeliin väkisin, vaikkei ne sinne tuntuneet sopivan. Yritin kaivaa väkisin sisältäni tiedon siitä, mitä minun tulisi elämälläni seuraavaksi tehdä. Ja kokemuksesta kerron, tähän ei löydy vastausta yhdessä yössä. Ei, vaikka käyttäisit kiristystä tai lahjontaa. Anna itsellesi aikaa ja palaset loksahtelevat paikoilleen.
Näin jälkikäteen olen yllättäen todella tyytyväinen siitä, etten saanut opiskelupaikkaani sormia napsauttamalla (vaikka aikoinaan kyllä kirpaisi). Välivuoden aikana mulla vain vahvistui ajatus siitä, että haluan valmistua juurikin psykologin ammattiin. Kasvoin henkisesti varmaankin vuosia eteenpäin. Välivuoden syksyllä punoin lopulta sotasuunnitelman. Päätin, että haen psykologin koulutuksen lisäksi myös sosionomiksi ja toimintaterapeutiksi. Olisin voinut opiskella pohjalle jonkin läheltä liippaavan ammatin samalla kun olisin hakenut uudestaan psykologiksi. Jos en sitten ikinä olisi psykologin papereita kouraani saanut, olisin säästänyt, ja maksanut itseni psykoterapeutiksi. Lopulta, kun opiskelupaikka sitten aukesi, osasin olla siitä entistäkin iloisempi ja kiitollisempi.
Joskus joku sanoi viisaasti: jokainen pääsykoe on aina uusi mahdollisuus. Joka vuosi on mahdollista kokeilla uudestaan, sillä tämä peli ei ole ollenkaan kerrasta poikki. Muista myös, että sulla voi olla paljon muitakin tapoja päästä käsiksi sun unelmien ammattiin. Joihinkin kouluihin on mahdollista päästä avoimen väylää pitkin, voit opiskella itseäsi kiinnostavaa aihetta vaikkapa sivuaineena tai voit tehdä esim psyykkistä auttamistyötä vaikka kuinka monesta erilaisesta koulutuspohjasta käsin.
Sinä olet täydellinen, oli sinulla sitten opiskelupaikka tai ei! <3
Suosittelen sulle myös näitä postauksia: Miksi kannattaa opiskella avoimessa yliopistossa? ja Mitä välivuonna voi tehdä unelmien opiskelupaikan hyväksi?
p.s. postauksessa olevat kortit on Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen kortit. Ne voi tilata täältä* (*=affiliatelinkki)
5 x - kuinka rauhoittaa mieli jännittävässä tilanteessa
sunnuntai 20. toukokuuta 2018
Muumipeikko: "Nipsun jalat ovat kuin halvaantuneet."
Nuuskamuikkunen: "Pelko on mennyt jalkoihin."
Nipsu: "Se on psykosomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat."
Ensin yksi asia - jännitys on luonnollinen reaktio, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo jännityksen myöntäminen itselle ja muille saattaa helpottaa oloa.
1. Supermiesasento - Kehon ja mielen välinen yhteys on vahvempi kuin ehkä uskotkaan. Todistin ilmiötä vastikää pitäessäni jännittävän englannin esitelmän (kyseisessä kielessä en ole kovin vahvoilla). Ensimmäisellä esityskerralla kyhjötin luokan edessä paikallani epäryhdikkäässä asennossa ja tunsin jännityksen kehossani. Seuraavalla esityskerralla otin ryhdikkään asennon, liikuin ympäriinsä ja puhuin lujalla äänellä - en tuntenut jännitystä sekuntiakaan ja suorastaan nautin olostani. Myös psykologin työssä yksi työkalu on kiinnittää huomiota kehon asentoon, joka peilisolujärjestelmän takia usein mukailee asiakasta (allapäin olevan asiakkaan asento saattaa olla epäryhdikäs, lyhistynyt). Itsevarmuutta huokuva kehon asento viestii aivoille, että kaikki on hallinnassa. Voimaannuta itseäsi imitoimalla supermiehen ylvästä asentoa ennen jännittävää tilannetta. Hyödynnä mahdollisuuksien mukaan liikettä tai ota esimerkiksi ryhdikäs asento istuessasi koetilanteessa.
2. Pue vaatteet, joissa tunnet olosi upeaksi (ennaltaehkäisevä) - Usein ihmiset valuvat esimerkiksi koetilanteisiin tavallista rennommissa vaatteissa ja jättävät aamutoimet, kuten hiusten harjaamisen, kokonaan välistä. Minä sen sijaan olen esimerkiksi meikannut itseni myös ylioppilaskirjoituksiin, osin rentouttavan rutiininkin takia. Kun tunnen oloni kauniiksi ja näytän omalta itseltäni, myös sen hetkinen itseluottamukseni on vahvalla pohjalla. Myös silmälasien käyttö voi luoda fiiliksen siitä, että olenpa viisaan näköinen, olen varmasti viisas.
3. Palleahengitys - Hengitätkö jännittyneenä nopeasti ja pinnallisesti? Niin minäkin. Kierre on valmis. Tihentynyt hengitys yllyttää mieltä ajattelemaan hätää ja hätä boostaa kehoa toimimaan ylivireämmin. Keskity hengittämiseen nenän kautta. Kuvittele, että vatsasi on ikäänkuin ilmapallo, jonka tarkoitus on kohota jokaisella hengenvedolla. Voit pitää kättäsi vatsan päällä. Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos. Rauhallinen hengityksen keinoin rentoutat kehoa ja viestit aivoille, ettei sinulla ole mitään hätää.
4. Turvapaikkaharjoitus - Mindfulness ja erilaiset mielikuvaharjoitukset ovat tehokas apu jännittävissä, pelottavissa ja jopa paniikkiin lietsovissa tilanteissa. Oma lempiharjoitukseni on turvapaikkaharjoitus, jota kokeilin viimeksi hammaslääkärin penkissä istuessani. Luo itsellesi mielikuviin oma turvapaikkasi. Sulje silmäsi ja pohdi, missä paikassa kokisit olosi turvalliseksi ja hyväksi. Hengitä rauhallisesti ja kuvittele mahdollisimman tarkasti esimerkiksi miltä paikka ympärilläsi näyttää, ketkä siihen kuuluvat ja mitä ääniä kuulet paikassa. Tehokkain keino on opetella turvapaikkaharjoitus ensin rauhallisessa tilanteessa, jonka jälkeen voit tehdä harjoituksen helposti uudestaan aina kun tilanne sitä vaatii. Harjoituksen avulla voit tehdä olosi turvalliseksi missä tahansa ja milloin tahansa.
Harjoituksen voi kuunnella esim. täältä.
5. Tämä ei ole liian vakavaa - Etkö pysty rauhoittamaan itseäsi kehoa ja mieltä rentouttavalla harjoituksella? Järkeile. Esimerkiksi pääsykoe saattaa tuntua ihan oikeutetusti jännitävältä siksi, että olet tehnyt sen eteen kovasti töitä ja haluaisit todella saada siitä hyvät pisteet. Muista, että kyseessä ei ole kuitenkaan maailmanloppu. Mikä olisi kauheinta mitä tilanteessa voisi sinulle tapahtua? Usein kaikista kauhein mahdollinen seuraus olisi kuolema, mihin tuskin tämä jännittävä tilanne sinua ajaa. Onko sillä loppujen lopuksi edes väliä vaikka et saisi sanaa suustasi äänen täristessä tai joutuisit poistumaan kokeesta jännäpissalle? Edes se pääsykokeissa epäonnistuminenkaan ei hakkaa tulevaisuuttasi kiveen, voit yrittää niin monta kertaa tavoittaa unelmiesi koulupaikan kuin haluat.
Mulle huumori ja tilanteen vakavuuden minimointi ovat olleet aina luontaisia selvitytymiskeinoja. Usein esimerkiksi jännittävän esiintymistilanteen alussa laukaisen jännityksen nauramalla tai heittämällä jonkin humoristisen kommentin. Ennen pääsykokeita olen muun muassa tanssinut käytävällä ja mennyt sen jälkeen hymyssä suin täyttämään kohtalokkaan paperin.
Be scared and do it anyway!
P.s. tämän postauksen myötä mitä lämpimimmät tsemppini huomiseen psykologian pääsykokeeseen Jyväskylään! Ota vinkit haltuun!
P.p.s. lue myös kolme hyvää - kiitollisuushaaste.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Social Icons