posts in
pääsykoe
Psykologian pääsykokeet - viime hetken vinkit!
torstai 2. toukokuuta 2019
Moi pitkästä aikaa blogini lukijat ja tänne sattumalta eksyneet! Hauska nähdä, että postauksiani klikkaillaan edelleen melko vauhdikkaasti auki, vaikka olenkin ollut pois pelistä jo jonkin aikaa. Ehkä se on tämä pääsykoekevät, joka saa kirjoittamaan googleen ties minkälaista psykaan viittaavaa hakusanaa, been there! Jos et vielä tiennyt, olen siirtynyt psykologiajuttujeni ja hyvinvointihöpinöideni kanssa pysyämmin youtubeen. Toivottavasti nähdään sielläkin!
Tämän vuoden pääsykokeet kolkuttelevat ovea jo toden teolla. Eihän tässä ole enää viikon päiviäkään jäljellä ennen tositoimia! Niinpä ajattelin jakaa vielä viime hetken vinkit kokeeseen valmistautumiseen.

Tässä kahdeksan vinkkiä, jotka olisin itsekin halunnut kuulla - mieluiten monta kertaa:
Ethän ole jättänyt artikkeleiden loppuja vaille sataprosenttista huomiota? Itse huomasin, että aloittaessani lukemisen aina artikkelin alusta, käytin luonnollisesti parhaimmat panokseni ensimmäisiin sivuihin. Artikkeleiden viimeisiä sivuja kohti tekniikka muuttui "joo joo, eiköhän tuon muista" -lukemiseksi, joka ei lopulta luonut sitä kaikkein terävintä muistijälkeä. Tarkista, osaathan artikkelien loput yhtä hyvin kuin alut!
Luehan vielä huolella pääsykoeartikkeleissa olevat kuvatekstit ja erityisesti sanallista tietoa sisältävät taulukot! Olen oppinut todellakin sen kuuluisan kantapään kautta, että "eihän ne nyt mitään näin hullua voi kysyä" -päätelmät eivät näissä pääsykokeissa osu nappiin.
Tässä vaiheessa pääsykokeisiin valmistautumista kannattaa viimeistään pistää oma osaaminen tulikokeeseen. Katso mun näin valmistauduin pääsykokeisiin -videolta vinkit tähän! Kokeile esimerkiksi kirjoittaa artikkelin väliotsikot paperille ja tämän jälkeen kirjoittaa otsikkojen alle kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän, minkä muistat. Näin huomaat helposti, mitkä asiat eivät palaudu paperille sutjakasti tai uhkaavat sekoittua toisiinsa.
Kokeessa - luota intuitioon! Se aika usein osuu kohdalleen. Älä vaihda vastausta toiseen, ellet ole siitä todella varma!
Jos kertaat asioita viimeisinä päivinä, keskity niihin kaikista vaikeimpiin juttuihin. Helppojen juttujen vara-jankkaamiseen on turha käyttää aikaa. Mä tein esimerkiksi viimeisinä juttuina "pirun vaikeat kohdat" -käsitekarttoja, joihin kirjoitin kaiken itselleni vaikeimman sisällön. Tämän jälkeen keskityin näiden kohtien opetteluun.
Yritä pitää vähintään päivä ennen pääsykokeita vapaana ja rauhallisena. Mä toimin niin, etten tässä vaiheessa enää aktiivisesti lukenut, kertaillut tai testaillut. Annoin itselleni luvan tarkistaa materiaalista joitakin asioita, jotka vielä ajatuksiin juolahtivat, mutta muuten yritin tehdä kaikkea muuta.
Selvitä etukäteen tarkasti, missä ja milloin sun pääsykoe on. Osaathan paikalle? Millä pääset paikalle? Jos mahdollista, käy vaikkapa tsekkaamassa koepaikka valmiiksi. Näistä asioista ei ole kiva stressata viime hetkillä.
Miten rauhoitat sun mielen jännittävällä hetkellä? Kirjoitin tähän postaukseen, vinkkejä, jotka saattavat auttaa. Ota haltuun keinoja, joilla rauhoittelet itseäsi tarpeen tullen kokeessa tai sitä ennen. Aina näkee heitä, jotka selaavat hätääntyneenä miljoonasivuisia muistareitaan tasan kokeen alkuun saakka, mutta mikäs siinä, jos se auttaa. Mä kuitenkin jätin materiaalit tässä vaiheessa unholaan ja muun muassa tanssin ennen pääsykokeiden alkamista käytävällä. Toimi! Ja niin toimi aivotkin, kun fiilis oli mahdollisimman rento ja itsevarma.
'+ Luota itseesi ja TEE PARHAASI!

Tämän kuvan myötä haluan toivottaa sulle intoa viimeisten päivien pääsykoematkaan ja tottakai toivotan tsemppiä myös itse koitokseen! Lupaan, tämä on todellakin kaiekn vaivan arvoista!
p.s. koodilla psyka2019 saat -10% -alennuksen mun pääsykoetuotteista. Mun verkkokaupasta löytyy muun muassa monivalintakysymyksiä, joiden avulla ehdit vielä testata osaamistasi ja treenata pääsykoetta varten. Verkkokauppa löytyy täältä!
Extramotivaatiota:
Psykologian opiskelu q&a - video
Mitä opiskelin avoimessa yliopistossa välivuosina?
keskiviikko 26. syyskuuta 2018
Tätä postausta suunnitellessani törmäsin keväällä julkaisemaani (yllä olevaan) kuvaan, joka puhuttelee minua kerta toisensa jälkeen. Miten se liittyy tähän postaukseen? Itse asiassa paljonkin. Nykyinen opiskelupaikkani on unelma-välietappini matkalla kohti psykologin ammattia. Ammatti on niin suuri osa elämäämme, että uskallan väittää monen muunkin arvottavan itseään kiinnostavan opiskelupaikan erittäin korkealle unelmalistassaan. Mutta hitsi vie, opiskelupaikan saaminen ei olekaan aina ihan yksinkertaista. Etenkin mutkat matkassa saattavat tehdä olon melko keinottomaksi. Mä päätin kuitenkin tehdä kaiken voitavan unelmani eteen ja tässä tapauksessa konkreettisin voitavani oli avoimen yliopiston opinnot.
Avoin yliopisto tarjoaa mahdollisuuden yliopisto-opintoihin ilman opiskelupaikkaa. Monille aloille on mahdollista hakea opiskelemaan avoimen yliopiston väylää pitkin, kunhan on suorittanut riittävän määrän avoimen opintoja. Valitettavasti psykologin pätevyyteen johtavaa tutkintoa et voi ainakaan toistaiseksi näin napata, mutta voit silti suorittaa tutkintoon kuuluvia opintoja pitkälle ilman opiskelupaikkaa.
Olen kirjoittanut avoimen yliopiston opinnoista aikaisemmin muun muassa näissä postauksissa: Mitä välivuonna voi tehdä unelmien opiskelupaikan eteen? ja Miksi kannattaa opiskella avoimessa yliopistossa?
Multa kysytään usein mitä kursseja kaiken kaikkiaan opiskelin avoimessa yliopistossa ja missä ajassa. Kokoan vastaukset tähän postaukseen. Suoritin opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
Lukion jälkeen vietin välivuoden Etelä-Pohjanmaan opistossa psykologian linjalla. Tuolla linjalla pääsin tutustumaan paremmin psykologiaan ja psykologin työnkuvaan. Linjaan kuului avoimen yliopiston opintoja sekä pääsykoevalmennus. Jos haluat lukea opistosta lisää, kurkkaa postaus Kokemukseni opistovuodesta - psykologian linja.
Vuoden aikana suoritin:
Psykologian perusopinnot, 25 op
Tilastomenetelmien peruskurssin, 6 op
SPSS -kurssin, 2 op
Kirjoitusviestinnän perusteet, 3 op
Akateemisen ruotsin (kirjallinen & suullinen) - 3 op
Sekä opiston tarjoamia kursseja, jotka eivät kuulu kuitenkaan psykologin tutkintoon.
Avoimen yliopiston opinnot voi suorittaa yleensä täysin verkossa. Jotkin kurssit, kuten esimerkiksi ruotsin kurssi vaatii kontaktiopetusta, jota avoin yliopisto järjestää. Mä pystyin suorittamaan nämä kurssit helposti Etelä-Pohjanmaan opistolla.
Psykologian aineopinnot, 35 op
Nämä suoritin itsenäisesti verkossa.
Muita avoimen yliopiston opintoja
Hieman postauksen aiheen sivuuttaen, olen hyödyntänyt avoimen yliopiston opintoja myös yliopistossa opiskellessani. Tein toisen sivuaineeni, lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi -kokonaisuuden, Itä-Suomen avoimeen yliopistoon. Jos tämä kiinnostaa, lue postaus Mun sivuaineet.
Avoimen yliopiston opinnot ovat maksullisia. Ne maksavat suunnilleen 10 euroa/opintopiste. Esimerkiksi psykologian aineopinnot (35 op) maksoivat minulle 350 euroa. Oon kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että omaan koulutukseen panostaminen rahallisesti on järkevää. Koulutus mahdollistaa työn ja työtä tehdessä nuo summat tulee takaisin hetkessä.
Tein sekä psykologian perusopinnot että aineopinnot noin puolessa vuodessa. Mun välivuosina pääsykoemateriaalit julkaistiin jo maaliskuussa, johon mennessä halusin saada opinnot valmiiksi. Nyt psykologian pääsykokeiden materiaalit julkaistaan (luultavasti) myöhemmin, joten ylimääräinen aika on mahdollista hyötykäyttää entistä tehokkaammin avoimessa yliopistossa. Jos mahdollista, suosittelen myös sivuaineiden tekemistä avoimen yliopiston kautta. Yleensä sivuaineiden opiskelu aloitetaan jo ensimmäisenä yliopistovuotena, joten niiden suorittaminen avoimessa on aikataulullisesti järkevää.
Jos haaveilet nimenomaan psykologian maisterin tutkinnosta, voit löytää apua opintojen suunnitteluun opetussuunnitelmasta. Ylipäätään avoimen opintoja suunnitellessasi kannattaa etsiä käsiin oman unelma-alan opetussuunnitelma/tutkinnot rakenne.
Jos haaveilet nimenomaan psykologian maisterin tutkinnosta, voit löytää apua opintojen suunnitteluun opetussuunnitelmasta. Ylipäätään avoimen opintoja suunnitellessasi kannattaa etsiä käsiin oman unelma-alan opetussuunnitelma/tutkinnot rakenne.
Lue lisää avoimen opinnoista Jyväskylän avoimen yliopiston sivuilta.
Toivottavasti tästä postauksesta oli sinulle hyötyä!
Terveisin,
Innokas "opinto-ohjaaja" ja unelmapuskija
Lue tämä, jos jäit ilman opiskelupaikkaa
sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

On olemassa päivä, jolloin sosiaalinen media tulvii uutisia opiskelupaikoista. Vähintäänkin kaikki tutut sekä kissojen kaimojen ystävät näyttäisivät napanneen unelmiensa opiskelupaikan. Ollapa "epäonnistuja" näiden onnekkaiden keskuudessa. Tuntuu, kuin olisi planeetan, ehkä jopa universumin, ainoa sellainen. Jos kuitenkin vilkaisemme hieman tilastoja, huomaamme, että vain noin 30% hakijoista saa korkeakoulupaikan. On siis paljon tavallisempaa jäädä nuolemaan näppejään. Pidä mielessäsi se, että sosiaalinen media on mestari luomaan kiiltokuvailluusioita, sillä ei kukaan kuuluta epäonnistumisiaan, huonoja päiviään ja heikkouksiaan siellä samalla tavalla kuin he kuuluttavat onnellisuuden huipentumiaan. Kaksi vuotta sitten uin vastavirtaan ja julkaisin postauksen En päässyt kouluun.
Anna itsellesi anteeksi. Koulupaikan saaminen ei ole suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta tuntia viikossa opiskelit, kuinka paljon rahaa käytit valmennukseen tai kuinka motivoitunut hakija olit. Koulupaikan saaminen on monen tekijän summa, jossa on merkitystä myös pienellä onnenkantamoisella. On lopulta myös aika tuuripeliä, valiutuutuko kokeeseen juuri ne kysymykset, joihin osaat vastata vaikka unissasi tai arvaatko oikein vaikean kysymyksen. Usein pääsykokeissa se on lopulta yksittäisistä pisteistä kiinni. Et voi myöskään vaikuttaa siihen, valiutuuko soveltuvuuskokeessa ryhmäksesi sellainen, jossa myös itse pystyt ja uskallat kukoistaa kaikista parhaiten. Mikä pahinta, pääsykokeesta ei välttämättä tee hankalaa sen rakenne, vaan se, että tunku alalle on niin kova, että pisterajat nousee taivaisiin. Raja on vain vedettävä jonnekin ja karsinta on julmaa. Vaille opiskelupaikkaa jääminen ei siis tarkoita ollenkaan sitä, ettetkö olisi kaikin puolin loistava, älykäs ja soveltuva hakija. Teit parhaasi ja voit olla ylpeä itsestäsi. Tai jos et tehnyt, voit tehdä ensi kerralla. Älä soimaa itseäsi virheistä tai heikkouksistasi, vaan ota opiksi ja katso, voitko tehdä asialle jotain.
Muista, että olet hakemassa opiskelupaikkaa vain itsellesi. Et äidillesi, siskollesi tai vanhalle opettajallesi. Kaksi vuotta sitten hain ensimmäistä kertaa psykalle tosissani, asettaen kaikki panokset peliin. Maksoin itseni kipeäksi valmennuksesta ja opiskelin vimmatusti ja erittäin motivoituneesti. Koulupaikka ei auennut. Oli lopulta kuitenkin paljon helpompaa käsitellä oma pettymys kuin toisten pettymys itseäni kohtaan. Tai ei ehkä pettymys, mutta myötäharmitus. Ympärilläni olevilla ihmisillä tuntui olevan niin kova luotto kykyihini, etteivät he osanneet odottaa moista tulosta. Osa oli myös ajatellut, että korkeakouluihin vain kävellään sisään. Tai ainakin psykalle, koska kuka kumma nyt psykologiksi haluaa. Jouduin kyllä ihan tosissani tsempata itseäni, jotten lähtenyt lipettiin, kun sukujuhlissa keskustelu kääntyi opiskelupaikkoihin tai silloin, kun palasin lukiolle häntä koipien välissä uusimaan kirjoitustuloksia. Aivan tarpeetonta stressailua, näin jälkeenpäin ajateltuna. Tiedän, että myös muut ovat hävenneet koulupaikattomuuttaan ja tiedän myös, että osa kuulee läheisiltään murskaavan kommentin "etkö voisi jo hakea johonkin muualle? Et sä tuonne pääse.". Mitä minä halusin kuulla ja mitä minä haluan kertoa eteenpäin: Hae opiskelupaikkaa aivan niin monta kertaa kuin tahdot. Vaikka kymmenen kertaa, jos tilanne vaatii. Kyllä täällä moni meistä on kolkutellut ovia useampanakin vuonna. Sun koulupaikka, sun elämä, sun päätös. Turhinta mihin voit energiaasi haaskata on muiden ajatukset ja mielipiteet.
Anna itsellesi anteeksi. Koulupaikan saaminen ei ole suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta tuntia viikossa opiskelit, kuinka paljon rahaa käytit valmennukseen tai kuinka motivoitunut hakija olit. Koulupaikan saaminen on monen tekijän summa, jossa on merkitystä myös pienellä onnenkantamoisella. On lopulta myös aika tuuripeliä, valiutuutuko kokeeseen juuri ne kysymykset, joihin osaat vastata vaikka unissasi tai arvaatko oikein vaikean kysymyksen. Usein pääsykokeissa se on lopulta yksittäisistä pisteistä kiinni. Et voi myöskään vaikuttaa siihen, valiutuuko soveltuvuuskokeessa ryhmäksesi sellainen, jossa myös itse pystyt ja uskallat kukoistaa kaikista parhaiten. Mikä pahinta, pääsykokeesta ei välttämättä tee hankalaa sen rakenne, vaan se, että tunku alalle on niin kova, että pisterajat nousee taivaisiin. Raja on vain vedettävä jonnekin ja karsinta on julmaa. Vaille opiskelupaikkaa jääminen ei siis tarkoita ollenkaan sitä, ettetkö olisi kaikin puolin loistava, älykäs ja soveltuva hakija. Teit parhaasi ja voit olla ylpeä itsestäsi. Tai jos et tehnyt, voit tehdä ensi kerralla. Älä soimaa itseäsi virheistä tai heikkouksistasi, vaan ota opiksi ja katso, voitko tehdä asialle jotain.
Muista, että olet hakemassa opiskelupaikkaa vain itsellesi. Et äidillesi, siskollesi tai vanhalle opettajallesi. Kaksi vuotta sitten hain ensimmäistä kertaa psykalle tosissani, asettaen kaikki panokset peliin. Maksoin itseni kipeäksi valmennuksesta ja opiskelin vimmatusti ja erittäin motivoituneesti. Koulupaikka ei auennut. Oli lopulta kuitenkin paljon helpompaa käsitellä oma pettymys kuin toisten pettymys itseäni kohtaan. Tai ei ehkä pettymys, mutta myötäharmitus. Ympärilläni olevilla ihmisillä tuntui olevan niin kova luotto kykyihini, etteivät he osanneet odottaa moista tulosta. Osa oli myös ajatellut, että korkeakouluihin vain kävellään sisään. Tai ainakin psykalle, koska kuka kumma nyt psykologiksi haluaa. Jouduin kyllä ihan tosissani tsempata itseäni, jotten lähtenyt lipettiin, kun sukujuhlissa keskustelu kääntyi opiskelupaikkoihin tai silloin, kun palasin lukiolle häntä koipien välissä uusimaan kirjoitustuloksia. Aivan tarpeetonta stressailua, näin jälkeenpäin ajateltuna. Tiedän, että myös muut ovat hävenneet koulupaikattomuuttaan ja tiedän myös, että osa kuulee läheisiltään murskaavan kommentin "etkö voisi jo hakea johonkin muualle? Et sä tuonne pääse.". Mitä minä halusin kuulla ja mitä minä haluan kertoa eteenpäin: Hae opiskelupaikkaa aivan niin monta kertaa kuin tahdot. Vaikka kymmenen kertaa, jos tilanne vaatii. Kyllä täällä moni meistä on kolkutellut ovia useampanakin vuonna. Sun koulupaikka, sun elämä, sun päätös. Turhinta mihin voit energiaasi haaskata on muiden ajatukset ja mielipiteet.
Tunnollisen tytön tai pojan painajainen: asiat eivät sujukaan suunnitellulla tavalla. Vaille opiskelupaikkaa jääminen saattaa olla usealle meistä se ensimmäinen käänteentekevä kohta elämässämme, kun ikäänkuin eksymme reitiltä. Minunkin koulupolkuni oli ollut hyvin ennustettavissa lukion loppuun saakka. Ensimmäinen välivuotenikin oli jo ennalta päätetty. Kävin pääsykokeissa salapoliisin roolissa, heitin vastauksiin lottorivin ja painelin vuodeksi opistoon psykologian linjalle. Toinen välivuosi sen sijaan tuli jo hieman puskista ja kyllä olinkin pyörällä päästäni, kun edessäni oli ensimmäistä kertaa ihan tyhjä paperi. Aina hoetaan, että kova työ palkitaan kyllä ja unelmat on mahdollista saavuttaa, kun tarpeeksi yrittää. Olen samaa mieltä! Tulisi kuitenkin huomata, ettei unelmat kuitenkaan aina toteudu juuri sitä reittiä, mitä pitkin olet kulkenut laput silmillä. Eikä unelmat aina toteudu sen aikataulun mukaisesti, minkä kalenteriisi kirjoitit. Välillä unelmat myös muuttuvat. Tässä on opettelemista ja kestämistä tunnolliselle ja suunnitelmalliselle ihmiselle.
Epävarmuus tulevasta voi olla valtavan pelottavaa. Se, ettei (unelmien) opiskelupaikka auennutkaan, saattaa aiheuttaa jopa henkilökohtaisen kriisin. Välivuoden kynnyksellä on tehtävä suuria päätöksiä siitä, mihin suuntaan haluaa jatkaa matkaansa. Uskallatko yrittää vielä saavuttaa unelmasi silläkin riskillä, että voit "epäonnista" uudelleen? Entä jos sittenkin haluat tavoitella elämässäni jotain muuta? Tiedän ihmisiä, jotka ovat päättäneet jo varhain tähtäävänsä tiettyyn ammattiin, mutta opiskellessaan alaa, se ei tunnu tippaakaan omalta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat välivuonna havahtuneet siihen, että heitä varten olikin tarjolla jotain muuta, vielä parempaa. Psykologin ammatti on yksi sellaisista, joista meillä ei ole välttämättä muuta kosketusta kuin omat mielikuvamme, ellemme sitten ole nähneet psykologin työskentelyä asiakkaan penkiltä.
Oman välivuoteni syksyllä kirjoitin blogiini vertauskuvallisesti, että yritin runtata palasia palapeliin väkisin, vaikkei ne sinne tuntuneet sopivan. Yritin kaivaa väkisin sisältäni tiedon siitä, mitä minun tulisi elämälläni seuraavaksi tehdä. Ja kokemuksesta kerron, tähän ei löydy vastausta yhdessä yössä. Ei, vaikka käyttäisit kiristystä tai lahjontaa. Anna itsellesi aikaa ja palaset loksahtelevat paikoilleen.

Näin jälkikäteen olen yllättäen todella tyytyväinen siitä, etten saanut opiskelupaikkaani sormia napsauttamalla (vaikka aikoinaan kyllä kirpaisi). Välivuoden aikana mulla vain vahvistui ajatus siitä, että haluan valmistua juurikin psykologin ammattiin. Kasvoin henkisesti varmaankin vuosia eteenpäin. Välivuoden syksyllä punoin lopulta sotasuunnitelman. Päätin, että haen psykologin koulutuksen lisäksi myös sosionomiksi ja toimintaterapeutiksi. Olisin voinut opiskella pohjalle jonkin läheltä liippaavan ammatin samalla kun olisin hakenut uudestaan psykologiksi. Jos en sitten ikinä olisi psykologin papereita kouraani saanut, olisin säästänyt, ja maksanut itseni psykoterapeutiksi. Lopulta, kun opiskelupaikka sitten aukesi, osasin olla siitä entistäkin iloisempi ja kiitollisempi.
Joskus joku sanoi viisaasti: jokainen pääsykoe on aina uusi mahdollisuus. Joka vuosi on mahdollista kokeilla uudestaan, sillä tämä peli ei ole ollenkaan kerrasta poikki. Muista myös, että sulla voi olla paljon muitakin tapoja päästä käsiksi sun unelmien ammattiin. Joihinkin kouluihin on mahdollista päästä avoimen väylää pitkin, voit opiskella itseäsi kiinnostavaa aihetta vaikkapa sivuaineena tai voit tehdä esim psyykkistä auttamistyötä vaikka kuinka monesta erilaisesta koulutuspohjasta käsin.
Sinä olet täydellinen, oli sinulla sitten opiskelupaikka tai ei! <3
Suosittelen sulle myös näitä postauksia: Miksi kannattaa opiskella avoimessa yliopistossa? ja Mitä välivuonna voi tehdä unelmien opiskelupaikan hyväksi?
p.s. postauksessa olevat kortit on Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen kortit. Ne voi tilata täältä* (*=affiliatelinkki)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

Social Icons