posts in hyvinvointi

Lue tämä, jos jäit ilman opiskelupaikkaa

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

annan itselleni anteeksi psykologia pääsykoe blogi
On olemassa päivä, jolloin sosiaalinen media tulvii uutisia opiskelupaikoista. Vähintäänkin kaikki tutut sekä kissojen kaimojen ystävät näyttäisivät napanneen unelmiensa opiskelupaikan. Ollapa "epäonnistuja" näiden onnekkaiden keskuudessa. Tuntuu, kuin olisi planeetan, ehkä jopa universumin, ainoa sellainen. Jos kuitenkin vilkaisemme hieman tilastoja, huomaamme, että vain noin 30% hakijoista saa korkeakoulupaikan. On siis paljon tavallisempaa jäädä nuolemaan näppejään. Pidä mielessäsi se, että sosiaalinen media on mestari luomaan kiiltokuvailluusioita, sillä ei kukaan kuuluta epäonnistumisiaan, huonoja päiviään ja heikkouksiaan siellä samalla tavalla kuin he kuuluttavat onnellisuuden huipentumiaan. Kaksi vuotta sitten uin vastavirtaan ja julkaisin postauksen En päässyt kouluun.

Anna itsellesi anteeksi. Koulupaikan saaminen ei ole suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta tuntia viikossa opiskelit, kuinka paljon rahaa käytit valmennukseen tai kuinka motivoitunut hakija olit. Koulupaikan saaminen on monen tekijän summa, jossa on merkitystä myös pienellä onnenkantamoisella. On lopulta myös aika tuuripeliä, valiutuutuko kokeeseen juuri ne kysymykset, joihin osaat vastata vaikka unissasi tai arvaatko oikein vaikean kysymyksen. Usein pääsykokeissa se on lopulta yksittäisistä pisteistä kiinni. Et voi myöskään vaikuttaa siihen, valiutuuko soveltuvuuskokeessa ryhmäksesi sellainen, jossa myös itse pystyt ja uskallat kukoistaa kaikista parhaiten. Mikä pahinta, pääsykokeesta ei välttämättä tee hankalaa sen rakenne, vaan se, että tunku alalle on niin kova, että pisterajat nousee taivaisiin. Raja on vain vedettävä jonnekin ja karsinta on julmaa. Vaille opiskelupaikkaa jääminen ei siis tarkoita ollenkaan sitä, ettetkö olisi kaikin puolin loistava, älykäs ja soveltuva hakija. Teit parhaasi ja voit olla ylpeä itsestäsi. Tai jos et tehnyt, voit tehdä ensi kerralla. Älä soimaa itseäsi virheistä tai heikkouksistasi, vaan ota opiksi ja katso, voitko tehdä asialle jotain.

Muista, että olet hakemassa opiskelupaikkaa vain itsellesi. Et äidillesi, siskollesi tai vanhalle opettajallesi.  Kaksi vuotta sitten hain ensimmäistä kertaa psykalle tosissani, asettaen kaikki panokset peliin. Maksoin itseni kipeäksi valmennuksesta ja opiskelin vimmatusti ja erittäin motivoituneesti. Koulupaikka ei auennut. Oli lopulta kuitenkin paljon helpompaa käsitellä oma pettymys kuin toisten pettymys itseäni kohtaan. Tai ei ehkä pettymys, mutta myötäharmitus. Ympärilläni olevilla ihmisillä tuntui olevan niin kova luotto kykyihini, etteivät he osanneet odottaa moista tulosta. Osa oli myös ajatellut, että korkeakouluihin vain kävellään sisään. Tai ainakin psykalle, koska kuka kumma nyt psykologiksi haluaa. Jouduin kyllä ihan tosissani tsempata itseäni, jotten lähtenyt lipettiin, kun sukujuhlissa keskustelu kääntyi opiskelupaikkoihin tai silloin, kun palasin lukiolle häntä koipien välissä uusimaan kirjoitustuloksia. Aivan tarpeetonta stressailua, näin jälkeenpäin ajateltuna. Tiedän, että myös muut ovat hävenneet koulupaikattomuuttaan ja tiedän myös, että osa kuulee läheisiltään murskaavan kommentin "etkö voisi jo hakea johonkin muualle? Et sä tuonne pääse.". Mitä minä halusin kuulla ja mitä minä haluan kertoa eteenpäin: Hae opiskelupaikkaa aivan niin monta kertaa kuin tahdot. Vaikka kymmenen kertaa, jos tilanne vaatii. Kyllä täällä moni meistä on kolkutellut ovia useampanakin vuonna. Sun koulupaikka, sun elämä, sun päätös. Turhinta mihin voit energiaasi haaskata on muiden ajatukset ja mielipiteet.

mielen hyvinvointi blogi psykologia

Tunnollisen tytön tai pojan painajainen: asiat eivät sujukaan suunnitellulla tavalla.   Vaille opiskelupaikkaa jääminen saattaa olla usealle meistä se ensimmäinen käänteentekevä kohta elämässämme, kun ikäänkuin eksymme reitiltä. Minunkin koulupolkuni oli ollut hyvin ennustettavissa lukion loppuun saakka. Ensimmäinen välivuotenikin oli jo ennalta päätetty. Kävin pääsykokeissa salapoliisin roolissa, heitin vastauksiin lottorivin ja painelin vuodeksi opistoon psykologian linjalle. Toinen välivuosi sen sijaan tuli jo hieman puskista ja kyllä olinkin pyörällä päästäni, kun edessäni oli ensimmäistä kertaa ihan tyhjä paperi. Aina hoetaan, että kova työ palkitaan kyllä ja unelmat on mahdollista saavuttaa, kun tarpeeksi yrittää. Olen samaa mieltä! Tulisi kuitenkin huomata, ettei unelmat kuitenkaan aina toteudu juuri sitä reittiä, mitä pitkin olet kulkenut laput silmillä. Eikä unelmat aina toteudu sen aikataulun mukaisesti, minkä kalenteriisi kirjoitit. Välillä unelmat myös muuttuvat. Tässä on opettelemista ja kestämistä tunnolliselle ja suunnitelmalliselle ihmiselle.

Epävarmuus tulevasta voi olla valtavan pelottavaa. Se, ettei (unelmien) opiskelupaikka auennutkaan, saattaa aiheuttaa jopa henkilökohtaisen kriisin. Välivuoden kynnyksellä on tehtävä suuria päätöksiä siitä, mihin suuntaan haluaa jatkaa matkaansa. Uskallatko yrittää vielä saavuttaa unelmasi silläkin riskillä, että voit "epäonnista" uudelleen? Entä jos sittenkin haluat tavoitella elämässäni jotain muuta? Tiedän ihmisiä, jotka ovat päättäneet jo varhain tähtäävänsä tiettyyn ammattiin, mutta opiskellessaan alaa, se ei tunnu tippaakaan omalta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat välivuonna havahtuneet siihen, että heitä varten olikin tarjolla jotain muuta, vielä parempaa. Psykologin ammatti on yksi sellaisista, joista meillä ei ole välttämättä muuta kosketusta kuin omat mielikuvamme, ellemme sitten ole nähneet psykologin työskentelyä asiakkaan penkiltä. 

Oman välivuoteni syksyllä kirjoitin blogiini vertauskuvallisesti, että yritin runtata palasia palapeliin väkisin, vaikkei ne sinne tuntuneet sopivan. Yritin kaivaa väkisin sisältäni tiedon siitä, mitä minun tulisi elämälläni seuraavaksi tehdä. Ja kokemuksesta kerron, tähän ei löydy vastausta yhdessä yössä. Ei, vaikka käyttäisit kiristystä tai lahjontaa. Anna itsellesi aikaa ja palaset loksahtelevat paikoilleen. 

en päässyt kouluun psykologia blogi

Näin jälkikäteen olen yllättäen todella tyytyväinen siitä, etten saanut opiskelupaikkaani sormia napsauttamalla (vaikka aikoinaan kyllä kirpaisi). Välivuoden aikana mulla vain vahvistui ajatus siitä, että haluan valmistua juurikin psykologin ammattiin. Kasvoin henkisesti varmaankin vuosia eteenpäin. Välivuoden syksyllä punoin lopulta sotasuunnitelman. Päätin, että haen psykologin koulutuksen lisäksi myös sosionomiksi ja toimintaterapeutiksi. Olisin voinut opiskella pohjalle jonkin läheltä liippaavan ammatin samalla kun olisin hakenut uudestaan psykologiksi. Jos en sitten ikinä olisi psykologin papereita kouraani saanut, olisin säästänyt, ja maksanut itseni psykoterapeutiksi. Lopulta, kun opiskelupaikka sitten aukesi, osasin olla siitä entistäkin iloisempi ja kiitollisempi.

Joskus joku sanoi viisaasti: jokainen pääsykoe on aina uusi mahdollisuus. Joka vuosi on mahdollista kokeilla uudestaan, sillä tämä peli ei ole ollenkaan kerrasta poikki. Muista myös, että sulla voi olla paljon muitakin tapoja päästä käsiksi sun unelmien ammattiin. Joihinkin kouluihin on mahdollista päästä avoimen väylää pitkin, voit opiskella itseäsi kiinnostavaa aihetta vaikkapa sivuaineena tai voit tehdä esim psyykkistä auttamistyötä vaikka kuinka monesta erilaisesta koulutuspohjasta käsin.

Sinä olet täydellinen, oli sinulla sitten opiskelupaikka tai ei! <3 


p.s. postauksessa olevat kortit on Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen kortit. Ne voi tilata  täältä* (*=affiliatelinkki)

5 x - kuinka rauhoittaa mieli jännittävässä tilanteessa

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

jännitys blogi

Muumipeikko: "Nipsun jalat ovat kuin halvaantuneet." 
Nuuskamuikkunen: "Pelko on mennyt jalkoihin." 
Nipsu: "Se on psykosomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat."

Sydän hakkaa, ääni tärisee, kädet hikoilee, kurkussa on palan tunne ja mieli maalailee uhkakuvia. Tekisi mieli kadota tilanteesta mitä pikkimiten, mutta se ei ole mahdollista tai ainakaan se ei ole paras ratkaisu. Olen itsekin sellainen jännittäjä, jolla reaktiot tuntuvat kyllä helposti ihan siellä luissa ja ytimissä asti. Mikä parasta, liiallista jännitystä voi kuitenkin oppia kaitsemaan. Halusin jakaa teidän kanssanne muutaman konkreettisen keinon, jotka rauhoittavat jännityksessä vellovaa kehoa h-hetkellä. Vinkit soveltuvat jokaiseen tilanteeseen, jossa jännitys saapuu vierailemaan. Tällaisia voivat olla vaikkapa pääsykoe, esitelmän pitäminen tai hammaslääkäri. 

Ensin yksi asia - jännitys on luonnollinen reaktio, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo jännityksen myöntäminen itselle ja muille saattaa helpottaa oloa.
kuinka rauhoittaa mieli jännittävässä tilanteessa 2

1. Supermiesasento -  Kehon ja mielen välinen yhteys on vahvempi kuin ehkä uskotkaan. Todistin ilmiötä vastikää pitäessäni jännittävän englannin esitelmän (kyseisessä kielessä en ole kovin vahvoilla).  Ensimmäisellä esityskerralla kyhjötin luokan edessä paikallani epäryhdikkäässä asennossa ja tunsin jännityksen kehossani. Seuraavalla esityskerralla otin ryhdikkään asennon, liikuin ympäriinsä ja puhuin lujalla äänellä - en tuntenut jännitystä sekuntiakaan ja suorastaan nautin olostani. Myös psykologin työssä yksi työkalu on kiinnittää huomiota kehon asentoon, joka peilisolujärjestelmän takia usein mukailee asiakasta (allapäin olevan asiakkaan asento saattaa olla epäryhdikäs, lyhistynyt). Itsevarmuutta huokuva kehon asento viestii aivoille, että kaikki on hallinnassa.  Voimaannuta itseäsi imitoimalla supermiehen ylvästä asentoa ennen jännittävää tilannetta. Hyödynnä mahdollisuuksien mukaan liikettä tai ota esimerkiksi ryhdikäs asento istuessasi koetilanteessa. 

2. Pue vaatteet, joissa tunnet olosi upeaksi (ennaltaehkäisevä) - Usein ihmiset valuvat esimerkiksi koetilanteisiin tavallista rennommissa vaatteissa ja jättävät aamutoimet, kuten hiusten harjaamisen, kokonaan välistä. Minä sen sijaan olen esimerkiksi meikannut itseni myös ylioppilaskirjoituksiin, osin rentouttavan rutiininkin takia. Kun tunnen oloni kauniiksi ja näytän omalta itseltäni, myös sen hetkinen itseluottamukseni on vahvalla pohjalla. Myös silmälasien käyttö voi luoda fiiliksen siitä, että olenpa viisaan näköinen, olen varmasti viisas. 

3. Palleahengitys - Hengitätkö jännittyneenä nopeasti ja pinnallisesti? Niin minäkin. Kierre on valmis. Tihentynyt hengitys yllyttää mieltä ajattelemaan hätää ja hätä boostaa kehoa toimimaan ylivireämmin. Keskity hengittämiseen nenän kautta. Kuvittele, että vatsasi on ikäänkuin ilmapallo, jonka tarkoitus on kohota jokaisella hengenvedolla. Voit pitää kättäsi vatsan päällä. Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos. Rauhallinen hengityksen keinoin rentoutat kehoa ja viestit aivoille, ettei sinulla ole mitään hätää. 

4. Turvapaikkaharjoitus - Mindfulness ja erilaiset mielikuvaharjoitukset ovat tehokas apu jännittävissä, pelottavissa ja jopa paniikkiin lietsovissa tilanteissa. Oma lempiharjoitukseni on turvapaikkaharjoitus, jota kokeilin viimeksi hammaslääkärin penkissä istuessani. Luo itsellesi mielikuviin oma turvapaikkasi. Sulje silmäsi ja pohdi, missä paikassa kokisit olosi turvalliseksi ja hyväksi. Hengitä rauhallisesti ja kuvittele mahdollisimman tarkasti esimerkiksi miltä paikka ympärilläsi näyttää, ketkä siihen kuuluvat ja mitä ääniä kuulet paikassa. Tehokkain keino on opetella turvapaikkaharjoitus ensin rauhallisessa tilanteessa, jonka jälkeen voit tehdä harjoituksen helposti uudestaan aina kun tilanne sitä vaatii. Harjoituksen avulla voit tehdä olosi turvalliseksi missä tahansa ja milloin tahansa.

Harjoituksen voi kuunnella esim. täältä.

5. Tämä ei ole liian vakavaa - Etkö pysty rauhoittamaan itseäsi kehoa ja mieltä rentouttavalla harjoituksella? Järkeile. Esimerkiksi pääsykoe saattaa tuntua ihan oikeutetusti jännitävältä siksi, että olet tehnyt sen eteen kovasti töitä ja haluaisit todella saada siitä hyvät pisteet. Muista, että kyseessä ei ole kuitenkaan maailmanloppu. Mikä olisi kauheinta mitä tilanteessa voisi sinulle tapahtua? Usein kaikista kauhein mahdollinen seuraus olisi kuolema, mihin tuskin tämä jännittävä tilanne sinua ajaa. Onko sillä loppujen lopuksi edes väliä vaikka et saisi sanaa suustasi äänen täristessä tai joutuisit poistumaan kokeesta jännäpissalle? Edes se pääsykokeissa epäonnistuminenkaan ei hakkaa tulevaisuuttasi kiveen, voit yrittää niin monta kertaa tavoittaa unelmiesi koulupaikan kuin haluat. 

Mulle huumori ja tilanteen vakavuuden minimointi ovat olleet aina luontaisia selvitytymiskeinoja. Usein esimerkiksi jännittävän esiintymistilanteen alussa laukaisen jännityksen nauramalla tai heittämällä jonkin humoristisen kommentin. Ennen pääsykokeita olen muun muassa tanssinut käytävällä ja mennyt sen jälkeen hymyssä suin täyttämään kohtalokkaan paperin.

jännitys pääsykoe esiintyminen







Be scared and do it anyway!

P.s. tämän postauksen myötä mitä lämpimimmät tsemppini huomiseen psykologian pääsykokeeseen Jyväskylään! Ota vinkit haltuun!

P.p.s. lue myös kolme hyvää - kiitollisuushaaste.

Instagram @jokiniemijulia

© Julia Jokiniemi. Design by FCD.