Millainen on yliopisto-opiskelijan kesä?

perjantai 20. heinäkuuta 2018

yliopisto-opiskelijan kesä blogi pskyologia

Toivepostaus

Yliopisto-opiskelu ylipäätään on minusta kaikkea muuta kuin tarkasti rajattua ja viitoitettua. Ei ole olemassa valmista lukujärjestystä (ainakaan omalla alallani), jota noudattaa. On vain pakollisia kursseja, suosituksia ja jonkinlainen rautalankamalli. Muuten ohjat ovat omissa käsissä niin opintojen kuin aikataulujenkin suhteen. Mä olenkin kulkenut koko ensimmäisen opiskeluvuoteni aivan omia polkujani. Myös kesä ja loma ovat hieman häilyvämpiä käsitteitä kuin aikaisemmissa opinahjoissa.

Pääpiirteissään yliopiston lomat ovat pitkiä (tai siis kesäloma ja ehkä joululomakin. Syys-, tai talvilomia ei välttämättä ole tai niiden aikana järjestetään jonkinlaista kevennystä/itsenäistä puurtamista). Moni saa lukuvuoden suoritukset pakettiin jo hyvissä ajoissa ennen toukokuuta tai toukokuun aikana ja seuraava lukukausi alkaakin vasta syyskuun tietämillä. Osa jättää opinnot taka-alalle noin kolmeksi kuukaudeksi ja osa suorittaa opintoja ympärivuotisesti. Kesän voi käyttää siis myös opiskellen ja nostaen opintotukea.

Pitkä kesäloma mahdollistaa myös pidemmän kesätyöjakson, jonka aikana voi kerätä varoja vaikkapa sitä tulevaa lukuvuotta varten. Monet nauttii lomasta itsestään ja lähtee vaikkapa ulkomaille. (Jopa reilun) kolmen kuukauden aikana ennättää hyvin.

IMG_4931Mun lukuvuosi alkoi kääntyä kesän puolelle huhtikuun lopussa, jolloin kaikki läsnäoloa vaativat kurssit loppuivat osaltani. Meidän opintoihin kuuluu kuitenkin vapaaehtoinen orientoiva harjoittelu, jonka voi suorittaa psykan aineopintojen kohdalla milloin hyvänsä; yhteen pötköön tai ripotellen, yhdessä tai useammassa paikassa. Mä halusin suorittaa harjoittelun kesän alkajaisiksi ja vietin toukokuun perheneuvolassa tutustuen psykologin työhön. Kesäkuussa jäin sitten virallisemmin lomalle ja vaihdoin opinnot hetkeksi työmaahan. Teen töitä kaksi kuukautta ja lomailen yhden.

Psykologian opinnot poikkeaa monista muista aloista siten, ettei meille ole tarjolla juurikaan oman alan kesätöitä. Psykologin työtä kun ei oikein voi tehdä puolittaisilla taidoilla. Mielestäni psykologiasta on hyötyä alalla kuin alalla, mutta silti koin sopivan työpaikan löytämisen melko vaikeaksi. Tottakai sosiaali- ja terveysalan opiskelijat valitaan ensisijaisesti esim. hoitoalalle. Mä päädyinkin sitten lopulta itselleni tuttuun työpaikkaan eli hautausmaalle kesäksi. Periaatteessa vietän kesäni niin kaukana omasta alastani kuin olla ja taitaa, mutta toisaalta kuoleman läsnäollessa ollaan lähellä myös psykologian aihepiirejä. Siellä missä on ihmisiä on myös psykologiaa. Monilla muilla aloilla palkataankin sitten kesätyöntekijöiksi usein suoraan alan opiskelijoita.

Reilun viikon kuluttua laukkaan kesälaitumille ja vietän kuukauden niin lomatunnelmissa kuin suinkin osaan. Syyskuussa palaan taas intoa puhkuen yliopistolle. 
IMG_4934
Kuvat: Elias Murto, Ig: deeveri777

Podcastit, joita olen viime aikoina kuunnellut

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Postaus toteutettu yhteistyössä Sudion kanssa (kuulokkeet saatu)

podcast suositukset blogi sudio kuulokkeetJulkaisin pari viikkoa sitten postauksen Muista palautua myös henkisesti - 5 rentouttavaa ajanvietettä, jossa mainitsin innostuneeni podcasteista. Mun kuulokkeista onkin kesän aikana pauhannut useammin mielenkiintoiset ja opettavaiset puheohjelmat kuin musiikki. Näitä seuraavia osittain hyvinvointiin ja psykologiaankin liippaavia podcasteja olen viime aikoina kuunnellut:  

Lily Talks - Viikoittain ilmestyvissä podcasteissa bloggaajat (usein yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa) keskustelevat kiinnostavista teemoista, kuten hyvinvoinnista ja rahasta (säästöt ja sijoittaminen). Jaksot on mielestäni suunniteltu hyvin ja ne sisältävät helposti omaksuttavan määrän informaatiota. Sijoittamiseenkin liittyvät jaksot on koottu siten, että niitä ymmärtääkseen ei tarvitse olla minkään sortin bisnesguru. 

Jaksot täällä. Omat lempparini: Kun arki uuvuttaa ja sijoittamisen abc. 

Katri Syvärinen: Taikaelämää - Tämä podcast on oikea itsetutkiskelun aarrearkku ja rentoutuksen tyyssija (Katrin ääni on ihanan lempeä ja rauhallinen). Kuuntelen tätä, kun haluan tutkia omia ajatuksiani ja tapojani "ohjatusti". 

Jaksot täällä. 

Lepopäivä - Nämä jaksot käsittelevät pitkälti tavoitteellista treenaamista. Jaksoista löytyy kuitenkin paljon mielenkiintoista kuunneltavaa monenmoiselle liikkujalle. 

Jaksot täällä. Muhun osui ja upposi erityisesti stressispesiaali.

Havaintoja ihmisestä - Ei liene yllätys, miksi tämä podcast uppoaa psykologian opiskelijaan. Podcastissa käsitellään eriliaisia ihmisen käyttäytymiseen liittyviä ilmiöitä kokemuksien ja tutkimustiedon pohjalta.

Jaksot täällä. Lempparini: psykopaatti on manipuloinnin maailmanmestari.

 Kuulokkeista: Sain Sudiolta testattavaksi langattomat Regent kuulokkeet eli nämä. Mulla ei ole aikaisemmin vielä ollutkaan kuulokkeita, jotka toimivat bluetoothin välityksellä. Huomattavin ero onkin varmasti se, ettei kuntosalilla tarvitse takkuilla pitkien johtojen kanssa. Lisäksi valkoinen kultaisilla yksityiskohdilla tehostettu kuuloke menee ihan asusteesta ja tarjoaa vaihtoehdon sporttisemman ulkomuodon kuulokkeille. Koodilla Juliajokiniemi saat -15% alennusta Sudion verkkokaupasta.

Jos sulla on tiedossa huikeita podcasteja, vinkkaa ihmeessä niistä minullekin! Ihanaa viikonloppua! 

Lue tämä, jos jäit ilman opiskelupaikkaa

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

annan itselleni anteeksi psykologia pääsykoe blogi
On olemassa päivä, jolloin sosiaalinen media tulvii uutisia opiskelupaikoista. Vähintäänkin kaikki tutut sekä kissojen kaimojen ystävät näyttäisivät napanneen unelmiensa opiskelupaikan. Ollapa "epäonnistuja" näiden onnekkaiden keskuudessa. Tuntuu, kuin olisi planeetan, ehkä jopa universumin, ainoa sellainen. Jos kuitenkin vilkaisemme hieman tilastoja, huomaamme, että vain noin 30% hakijoista saa korkeakoulupaikan. On siis paljon tavallisempaa jäädä nuolemaan näppejään. Pidä mielessäsi se, että sosiaalinen media on mestari luomaan kiiltokuvailluusioita, sillä ei kukaan kuuluta epäonnistumisiaan, huonoja päiviään ja heikkouksiaan siellä samalla tavalla kuin he kuuluttavat onnellisuuden huipentumiaan. Kaksi vuotta sitten uin vastavirtaan ja julkaisin postauksen En päässyt kouluun.

Anna itsellesi anteeksi. Koulupaikan saaminen ei ole suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta tuntia viikossa opiskelit, kuinka paljon rahaa käytit valmennukseen tai kuinka motivoitunut hakija olit. Koulupaikan saaminen on monen tekijän summa, jossa on merkitystä myös pienellä onnenkantamoisella. On lopulta myös aika tuuripeliä, valiutuutuko kokeeseen juuri ne kysymykset, joihin osaat vastata vaikka unissasi tai arvaatko oikein vaikean kysymyksen. Usein pääsykokeissa se on lopulta yksittäisistä pisteistä kiinni. Et voi myöskään vaikuttaa siihen, valiutuuko soveltuvuuskokeessa ryhmäksesi sellainen, jossa myös itse pystyt ja uskallat kukoistaa kaikista parhaiten. Mikä pahinta, pääsykokeesta ei välttämättä tee hankalaa sen rakenne, vaan se, että tunku alalle on niin kova, että pisterajat nousee taivaisiin. Raja on vain vedettävä jonnekin ja karsinta on julmaa. Vaille opiskelupaikkaa jääminen ei siis tarkoita ollenkaan sitä, ettetkö olisi kaikin puolin loistava, älykäs ja soveltuva hakija. Teit parhaasi ja voit olla ylpeä itsestäsi. Tai jos et tehnyt, voit tehdä ensi kerralla. Älä soimaa itseäsi virheistä tai heikkouksistasi, vaan ota opiksi ja katso, voitko tehdä asialle jotain.

Muista, että olet hakemassa opiskelupaikkaa vain itsellesi. Et äidillesi, siskollesi tai vanhalle opettajallesi.  Kaksi vuotta sitten hain ensimmäistä kertaa psykalle tosissani, asettaen kaikki panokset peliin. Maksoin itseni kipeäksi valmennuksesta ja opiskelin vimmatusti ja erittäin motivoituneesti. Koulupaikka ei auennut. Oli lopulta kuitenkin paljon helpompaa käsitellä oma pettymys kuin toisten pettymys itseäni kohtaan. Tai ei ehkä pettymys, mutta myötäharmitus. Ympärilläni olevilla ihmisillä tuntui olevan niin kova luotto kykyihini, etteivät he osanneet odottaa moista tulosta. Osa oli myös ajatellut, että korkeakouluihin vain kävellään sisään. Tai ainakin psykalle, koska kuka kumma nyt psykologiksi haluaa. Jouduin kyllä ihan tosissani tsempata itseäni, jotten lähtenyt lipettiin, kun sukujuhlissa keskustelu kääntyi opiskelupaikkoihin tai silloin, kun palasin lukiolle häntä koipien välissä uusimaan kirjoitustuloksia. Aivan tarpeetonta stressailua, näin jälkeenpäin ajateltuna. Tiedän, että myös muut ovat hävenneet koulupaikattomuuttaan ja tiedän myös, että osa kuulee läheisiltään murskaavan kommentin "etkö voisi jo hakea johonkin muualle? Et sä tuonne pääse.". Mitä minä halusin kuulla ja mitä minä haluan kertoa eteenpäin: Hae opiskelupaikkaa aivan niin monta kertaa kuin tahdot. Vaikka kymmenen kertaa, jos tilanne vaatii. Kyllä täällä moni meistä on kolkutellut ovia useampanakin vuonna. Sun koulupaikka, sun elämä, sun päätös. Turhinta mihin voit energiaasi haaskata on muiden ajatukset ja mielipiteet.

mielen hyvinvointi blogi psykologia

Tunnollisen tytön tai pojan painajainen: asiat eivät sujukaan suunnitellulla tavalla.   Vaille opiskelupaikkaa jääminen saattaa olla usealle meistä se ensimmäinen käänteentekevä kohta elämässämme, kun ikäänkuin eksymme reitiltä. Minunkin koulupolkuni oli ollut hyvin ennustettavissa lukion loppuun saakka. Ensimmäinen välivuotenikin oli jo ennalta päätetty. Kävin pääsykokeissa salapoliisin roolissa, heitin vastauksiin lottorivin ja painelin vuodeksi opistoon psykologian linjalle. Toinen välivuosi sen sijaan tuli jo hieman puskista ja kyllä olinkin pyörällä päästäni, kun edessäni oli ensimmäistä kertaa ihan tyhjä paperi. Aina hoetaan, että kova työ palkitaan kyllä ja unelmat on mahdollista saavuttaa, kun tarpeeksi yrittää. Olen samaa mieltä! Tulisi kuitenkin huomata, ettei unelmat kuitenkaan aina toteudu juuri sitä reittiä, mitä pitkin olet kulkenut laput silmillä. Eikä unelmat aina toteudu sen aikataulun mukaisesti, minkä kalenteriisi kirjoitit. Välillä unelmat myös muuttuvat. Tässä on opettelemista ja kestämistä tunnolliselle ja suunnitelmalliselle ihmiselle.

Epävarmuus tulevasta voi olla valtavan pelottavaa. Se, ettei (unelmien) opiskelupaikka auennutkaan, saattaa aiheuttaa jopa henkilökohtaisen kriisin. Välivuoden kynnyksellä on tehtävä suuria päätöksiä siitä, mihin suuntaan haluaa jatkaa matkaansa. Uskallatko yrittää vielä saavuttaa unelmasi silläkin riskillä, että voit "epäonnista" uudelleen? Entä jos sittenkin haluat tavoitella elämässäni jotain muuta? Tiedän ihmisiä, jotka ovat päättäneet jo varhain tähtäävänsä tiettyyn ammattiin, mutta opiskellessaan alaa, se ei tunnu tippaakaan omalta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat välivuonna havahtuneet siihen, että heitä varten olikin tarjolla jotain muuta, vielä parempaa. Psykologin ammatti on yksi sellaisista, joista meillä ei ole välttämättä muuta kosketusta kuin omat mielikuvamme, ellemme sitten ole nähneet psykologin työskentelyä asiakkaan penkiltä. 

Oman välivuoteni syksyllä kirjoitin blogiini vertauskuvallisesti, että yritin runtata palasia palapeliin väkisin, vaikkei ne sinne tuntuneet sopivan. Yritin kaivaa väkisin sisältäni tiedon siitä, mitä minun tulisi elämälläni seuraavaksi tehdä. Ja kokemuksesta kerron, tähän ei löydy vastausta yhdessä yössä. Ei, vaikka käyttäisit kiristystä tai lahjontaa. Anna itsellesi aikaa ja palaset loksahtelevat paikoilleen. 

en päässyt kouluun psykologia blogi

Näin jälkikäteen olen yllättäen todella tyytyväinen siitä, etten saanut opiskelupaikkaani sormia napsauttamalla (vaikka aikoinaan kyllä kirpaisi). Välivuoden aikana mulla vain vahvistui ajatus siitä, että haluan valmistua juurikin psykologin ammattiin. Kasvoin henkisesti varmaankin vuosia eteenpäin. Välivuoden syksyllä punoin lopulta sotasuunnitelman. Päätin, että haen psykologin koulutuksen lisäksi myös sosionomiksi ja toimintaterapeutiksi. Olisin voinut opiskella pohjalle jonkin läheltä liippaavan ammatin samalla kun olisin hakenut uudestaan psykologiksi. Jos en sitten ikinä olisi psykologin papereita kouraani saanut, olisin säästänyt, ja maksanut itseni psykoterapeutiksi. Lopulta, kun opiskelupaikka sitten aukesi, osasin olla siitä entistäkin iloisempi ja kiitollisempi.

Joskus joku sanoi viisaasti: jokainen pääsykoe on aina uusi mahdollisuus. Joka vuosi on mahdollista kokeilla uudestaan, sillä tämä peli ei ole ollenkaan kerrasta poikki. Muista myös, että sulla voi olla paljon muitakin tapoja päästä käsiksi sun unelmien ammattiin. Joihinkin kouluihin on mahdollista päästä avoimen väylää pitkin, voit opiskella itseäsi kiinnostavaa aihetta vaikkapa sivuaineena tai voit tehdä esim psyykkistä auttamistyötä vaikka kuinka monesta erilaisesta koulutuspohjasta käsin.

Sinä olet täydellinen, oli sinulla sitten opiskelupaikka tai ei! <3 


p.s. postauksessa olevat kortit on Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen kortit. Ne voi tilata  täältä* (*=affiliatelinkki)

Instagram @jokiniemijulia

© Julia Jokiniemi. Design by FCD.