5 x - kuinka rauhoittaa mieli jännittävässä tilanteessa

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

jännitys blogi

Muumipeikko: "Nipsun jalat ovat kuin halvaantuneet." 
Nuuskamuikkunen: "Pelko on mennyt jalkoihin." 
Nipsu: "Se on psykosomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat."

Sydän hakkaa, ääni tärisee, kädet hikoilee, kurkussa on palan tunne ja mieli maalailee uhkakuvia. Tekisi mieli kadota tilanteesta mitä pikkimiten, mutta se ei ole mahdollista tai ainakaan se ei ole paras ratkaisu. Olen itsekin sellainen jännittäjä, jolla reaktiot tuntuvat kyllä helposti ihan siellä luissa ja ytimissä asti. Mikä parasta, liiallista jännitystä voi kuitenkin oppia kaitsemaan. Halusin jakaa teidän kanssanne muutaman konkreettisen keinon, jotka rauhoittavat jännityksessä vellovaa kehoa h-hetkellä. Vinkit soveltuvat jokaiseen tilanteeseen, jossa jännitys saapuu vierailemaan. Tällaisia voivat olla vaikkapa pääsykoe, esitelmän pitäminen tai hammaslääkäri. 

Ensin yksi asia - jännitys on luonnollinen reaktio, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo jännityksen myöntäminen itselle ja muille saattaa helpottaa oloa.
kuinka rauhoittaa mieli jännittävässä tilanteessa 2

1. Supermiesasento Kehon ja mielen välinen yhteys on vahvempi kuin ehkä uskotkaan. Todistin ilmiötä vastikää pitäessäni jännittävän englannin esitelmän (kyseisessä kielessä en ole kovin vahvoilla).  Ensimmäisellä esityskerralla kyhjötin luokan edessä paikallani epäryhdikkäässä asennossa ja tunsin jännityksen kehossani. Seuraavalla esityskerralla otin ryhdikkään asennon, liikuin ympäriinsä ja puhuin lujalla äänellä - en tuntenut jännitystä sekuntiakaan ja suorastaan nautin olostani. Myös psykologin työssä yksi työkalu on kiinnittää huomiota kehon asentoon, joka peilisolujärjestelmän takia usein mukailee asiakasta (allapäin olevan asiakkaan asento saattaa olla epäryhdikäs, lyhistynyt). Itsevarmuutta huokuva kehon asento viestii aivoille, että kaikki on hallinnassa.  Voimaannuta itseäsi imitoimalla supermiehen ylvästä asentoa ennen jännittävää tilannetta. Hyödynnä mahdollisuuksien mukaan liikettä tai ota esimerkiksi ryhdikäs asento istuessasi koetilanteessa. 

2. Pue vaatteet, joissa tunnet olosi upeaksi (ennaltaehkäisevä) - Usein ihmiset valuvat esimerkiksi koetilanteisiin tavallista rennommissa vaatteissa ja jättävät aamutoimet, kuten hiusten harjaamisen, kokonaan välistä. Minä sen sijaan olen esimerkiksi meikannut itseni myös ylioppilaskirjoituksiin, osin rentouttavan rutiininkin takia. Kun tunnen oloni kauniiksi ja näytän omalta itseltäni, myös sen hetkinen itseluottamukseni on vahvalla pohjalla. Myös silmälasien käyttö voi luoda fiiliksen siitä, että olenpa viisaan näköinen, olen varmasti viisas. 

3. Palleahengitys - Hengitätkö jännittyneenä nopeasti ja pinnallisesti? Niin minäkin. Kierre on valmis. Tihentynyt hengitys yllyttää mieltä ajattelemaan hätää ja hätä boostaa kehoa toimimaan ylivireämmin. Keskity hengittämiseen nenän kautta. Kuvittele, että vatsasi on ikäänkuin ilmapallo, jonka tarkoitus on kohota jokaisella hengenvedolla. Voit pitää kättäsi vatsan päällä. Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos. Rauhallinen hengityksen keinoin rentoutat kehoa ja viestit aivoille, ettei sinulla ole mitään hätää. 

4. Turvapaikkaharjoitus - Mindfulness ja erilaiset mielikuvaharjoitukset ovat tehokas apu jännittävissä, pelottavissa ja jopa paniikkiin lietsovissa tilanteissa. Oma lempiharjoitukseni on turvapaikkaharjoitus, jota kokeilin viimeksi hammaslääkärin penkissä istuessani. Luo itsellesi mielikuviin oma turvapaikkasi. Sulje silmäsi ja pohdi, missä paikassa kokisit olosi turvalliseksi ja hyväksi. Hengitä rauhallisesti ja kuvittele mahdollisimman tarkasti esimerkiksi miltä paikka ympärilläsi näyttää, ketkä siihen kuuluvat ja mitä ääniä kuulet paikassa. Tehokkain keino on opetella turvapaikkaharjoitus ensin rauhallisessa tilanteessa, jonka jälkeen voit tehdä harjoituksen helposti uudestaan aina kun tilanne sitä vaatii. Harjoituksen avulla voit tehdä olosi turvalliseksi missä tahansa ja milloin tahansa.

Harjoituksen voi kuunnella esim. täältä.

5. Tämä ei ole liian vakavaa - Etkö pysty rauhoittamaan itseäsi kehoa ja mieltä rentouttavalla harjoituksella? Järkeile. Esimerkiksi pääsykoe saattaa tuntua ihan oikeutetusti jännitävältä siksi, että olet tehnyt sen eteen kovasti töitä ja haluaisit todella saada siitä hyvät pisteet. Muista, että kyseessä ei ole kuitenkaan maailmanloppu. Mikä olisi kauheinta mitä tilanteessa voisi sinulle tapahtua? Usein kaikista kauhein mahdollinen seuraus olisi kuolema, mihin tuskin tämä jännittävä tilanne sinua ajaa. Onko sillä loppujen lopuksi edes väliä vaikka et saisi sanaa suustasi äänen täristessä tai joutuisit poistumaan kokeesta jännäpissalle? Edes se pääsykokeissa epäonnistuminenkaan ei hakkaa tulevaisuuttasi kiveen, voit yrittää niin monta kertaa tavoittaa unelmiesi koulupaikan kuin haluat. 

Mulle huumori ja tilanteen vakavuuden minimointi ovat olleet aina luontaisia selvitytymiskeinoja. Usein esimerkiksi jännittävän esiintymistilanteen alussa laukaisen jännityksen nauramalla tai heittämällä jonkin humoristisen kommentin. Ennen pääsykokeita olen muun muassa tanssinut käytävällä ja mennyt sen jälkeen hymyssä suin täyttämään kohtalokkaan paperin.

jännitys pääsykoe esiintyminen







Be scared and do it anyway!

P.s. tämän postauksen myötä mitä lämpimimmät tsemppini huomiseen psykologian pääsykokeeseen Jyväskylään! Ota vinkit haltuun!

P.p.s. lue myös kolme hyvää - kiitollisuushaaste.

32 kommenttia

  1. Ihana paita :) mistä toi on?

    VastaaPoista
  2. Todella kiva ja hyödyllinen postaus. Täytyy pitää nää vinkit mielessä jatkossa!

    https://viiviviljaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Hei olis kiva tietää minkälaiset sun fiilikset oli kokeen jälkeen ja seuraavina päivinä? Tiesitkö että pääsisit sisään kokeella vai jouduitko jännittämään riittääkö pisteet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisellä hakukerralla fiilikset oli heti tosi huonot ja tiesin, etten pääse jatkoon. Lopulta koe oli mennyt paremmin kuin ajattelin, mutta ei riittävän hyvin kuitenkaan.

      Viime vuonna kirjallisesta kokeesta jäi hyvä ja rauhallinen fiilis, mutta en siltikään osannut ajatella/toivoa/olla varma, että pisteet riittäisi jatkoon. Jouduin kyllä jännittää kovasti. Lopulta pisteet oli paljon paremmat kuin ajattelin. Jostain syystä oman suorituksen arvioi helposti vähän huonommaksi kuin se todellisuudessa on.

      Soveltuvuuskokeen jälkeen fiilikset oli todella hyvät ja olin heti melko varma siitä, että pääsisin sisään.

      Poista
  4. Koe oli tänään ja aika epävarma olo jäi. Laskin, että sain 7 kohtaa väärin 50:stä. Eli saisin koepisteistä 86/100, mikä ei todellakaan riitä koekiintiöön. Yhteispistekiintiöstä en osaa sanoa, voisiko riittää..

    Harmittaa kun sekosin parissa laskussa. Kokeessa oli jotenkin iha hullusti laskuja. Varmaan 6 laskutehtävää. Onneksi ensi viikolla on vielä Joensuun koe, josta olen paljon itsevarmempi ja saan sinne hyvät lähtöpisteet! Sitä odotan innolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkistitko siis että nuo oli varmasti väärin, vai jouduitko arvata? Mäkin oon aina laskeskellut epävarmoja vastauksia, mutta todellisuudessa ei ihan niin monta ole mennyt väärin kuin olen etukäteen luullut. Toivotaan, että sullekin kävi näin! Ja jos sulla on hyvät yo-tulokset, niin voi olla yhteispisteet riittää! Tiedän hyvin tuon epävarman fiiliksen, mutta ei auta kuin odotella pisteitä ja pisterajoja!

      Ja onpa jännä kuulla mihin suuntaan koe on muuttunut. Aika suurelta määrältä kuulostaa suhteutettuna kokeen pisteisiin. :o Tsemppiä Joensuun kokeeseen! <3 Uskon, että siellä ainakin tilaston osuus on helpompi (jos vanhat merkit pitävät paikkansa).

      Poista
  5. Mulla on ihan kamala olo kokeesta. Ajattelin että soveltuvuuskokeisiin pääseminen olisi helppoa kun koe meni viime vuonna niin hyvin, mutta kuten edellinen anonyymi sanoi niin laskutehtäviä oli paljon. Oli myös huomattavan paljon kysymyksiä taulukoista (”mikä näistä ei liity serotoniinin runsauteen” ja ”mikä oli työstä stressiä ohjelman toisen etapin kokemuksellinen harjoite”). Sen sijaan esimerkiksi tutkijoiden nimiä ei kysytty LAINKAAN vaikka Syrjämäen artikkelista olisi saanut paljon kysymyksiä siitä kuka tutki ja mitä :/ En usko että pääsen jatkoon, ja se harmittaa ihan hirveästi koska koin osaavani asiat ennen koetta erinomaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella harmi kuulla! :( Kokeessa menestyminen on kyllä valitettavasti aina vähän kiinni tuurista eli siitä valiutuuko sinne juuri ne kysymykset, joihin vastauksen osaa täydellisesti. Mullakin tyssäsi ensimmäisellä yrittämällä tuollaiseen taulukkokymyksekseen, koska en uskonut, että sellainen kokeeseen tulisi. Mutta tuollaisilla on helppo erotella hakijoita, koska niiden opettelu ei tunnu aina kovinkaan oleelliselta. Ja musta on tosi omituista ettei tutkijoiden nimiä kysytä, koska niistä saisi niin hyviä kysymyksiä!

      Odotellaan tuloksia ja toivotaan parasta! Ehkä koe on ollut vaikea muillekin. Tiedän kyllä todellakin, miltä sun olo tuntuu.. :/

      Poista
  6. Pakko kysyä että kun arvioit virheitäsi niin montako luulit tulevan? :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelisin että viime vuonna arvioin noin seitsemän virhettä ja lopulta olin tehnyt vain kolme. Aikaisempana vuonna odotin jopa yli kymmentä virhettä ja olin tehnyt muistaakseni 8. Mä en kuitenkaan ikinä ole tarkistanut vastauksia kokeen jälkeen ja mun arviot on perustunut siihen, että olen kokeessa laskenut kysymykset, joiden vastauksesta olin epävarma/joutunut arvaamaan.

      Poista
  7. Oli kyllä jotenkin tosi erilainen koe viime vuoteen verrattuna. Varsinkin tilastomatikan osuus vaikutti paljon vaikeemmalta. Pelottaa tosi paljon, että minkänlaiset pisterajat tulee olemaan, koska monta kysymystä meni veikkaamalla. Ärsyttää kanssa vähän, minkänlaisia kysymyksii sinne valikoitui. Olisin myös enemmän odottanut kysymyksiä tutkijoista tai esimerkiksi vuosiluvuista. Tosi epävarma fiilis jäi kokeen jälkeen. Joko se meni hyvin tai sitten huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, että koe oli muuttunut noinkin paljon. Mietin myös, minkä lisäarvon uusi pisteytys ja pienempi kysymysmäärä on tuonut. Olisin kyllä myös odottanut pisteitä tutkijoista ja vuosiluvuistakin, koska mielestäni ne mittaa hyvin sitä, onko hakija motivoituneena jaksanut ne opetella. Esim taulukoista tulleet kysymykset voi olla sellasia, joita ei odota kokeeseen tulevan.

      Uskon, että monella on vähän epävarma olo kokeen suhteen. Mullakin oli viime vuonna tuollainen olo, vaikka loppujen lopuksi koe oli mennyt todella hyvin. Onneksi myös arvaamalla voi osua oikeaan! Toisaalta ärsyttävää, että pääsykoe kysymyksineen ja arvauksineen on myös tuuripeliä.

      Poista
  8. Olisi kiinnostava kuulla mikä logiikka uusien pisteytyksien takana on. Se, että yhdestä oikein menneestä kysymyksestä saa kaksi pistettä ja että kysymyksien määrä väheni entisestään, korostaa tuurin merkitystä kokeessa. Kysymyksiä oli niin vähän että kokeen ehti helposti käydä läpi kolmekin kertaa. Itse olisin toivonut, ettå kokeessa onisi vaikka ollut se 100 kysynystä, niin omaa osaamista olisi päässyt näyttämään laaja-alaisemmin, eikä yksittäinen kysymys olisi merkinnyt lopputuloksen kannalta niin paljon. Tuntuu että pisterajat tulee olemaan aivan älyttömän kovat, ja että yhden pisteen sisälle mahtuu satoja hakijoita... En itse osaa yhtään arvioida miten koe meni, suurin osa kysymyksistä (artikkeleista) tuntui jopa turhan helpoilta, mutta juuri taulukoista tulleet kysymykset ja pitkät laskutehtävät olivat taas kinkkisiä. Ennen koetta oli kuitenkin hyvä fiilis omasta osaamisesta, niin harmittaa kun tuntuu ettei sitä päässyt näyttämään kunnolla kokeessa.. Mutta toivo elää ensi keskiviikkoon saakka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama fiilis. Todella ahdistaa ja ärsyttää jos kaikki jää kiinni jostain yhdestä kohdasta joka on joku aivan typerä virhe tai asia jonka oli täysin sivuuttanut. Mielummin olisin ottanut 100 kysymystä. Se olisi mielestäni erotellut paremmin!

      Poista
    2. Olen kyllä samaa mieltä ja haluaisin myös kuulla, että millaisin perustein tähän muutokseen päädyttiin. Odotin jotenkin, että muutoksella pyrittäisiin vaikuttamaan katossa oleviin pisterajoihin ja muutenkin tekemään kokeesta inhmillisempi (esim juuri laaja-alaisemman osaamisen mittaaminen). Nyt on vähän sellaiset vaikutelmat, että koe muuttui juuri toiseen suuntaan. Mutta toivo elää, pidän peukkuja!

      Poista
  9. Osaatko sanoa olisitko hakenut tänä vuonna psykalle Jyväskylään uudelleen jos et olisi viime vuonna päässyt? Ja mitä suunnitelmia olisit silloin ensivuodelle tehnyt? Olen nyt samassa tilanteessa kuin sinä viime vuonna ennen tulosten julkaisua ja pelottaa jos pisteet eivät riitäkkään kovasta työstä huolimatta... Psyka tuntuu olevan ainoa ala jossa voisin itseni kuvitella. On harmi että mukana on niin moni muukin kova ja potentiaalinen kilpailija ja aina ei edes hyvät ylppärituloksetkaan riitä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin tutut tunnelmat. Mulla oli viime vuonna varavaihtoehtoina myös toimintaterapeutin ja sosionomin opinnot. Hain noihin paikkoihin ja ilmeisesti olisin jompaan kumpaan päässyt. Olisin kuitenkin ollut todella pettynyt, jos psykan paikka ei olisi auennut, enkä olisi ihan hirveän motivoituneena mennyt muualle. Hakuvaiheessa mun mieltä kuitenkin helpotti se, etten jäisi täysin tyhjän päälle, jos en psykalle pääsisi. Olisin luultavasti kuitenkin hakenut uudestaan psykalle opiskellessani toista alaa/sen jälkeen tai vaihtoehtoisesti olisin jatkanut opintoja avoimessa yliopistossa seuraavaan hakukertaan asti (nytkin sain hyväksiluettua noin 2 vuoden opinnot, joten aikaa ei sinänsä mennyt hukkaan). En olisi siis kuopannut unelmaani kokonaan, mutta olisin vähän joustanut suunnitelmissani.

      Tiedän kyllä, miten epäreilulta ja vaikealta voi tuntua vastata näihin tavoitteisiin jota pääsykokeet asettaa. Mulla oli paljon negatiivisia tunteita uutta välivuotta kohtaan. Nyt jälkeenpäin neuvoisin itseäni (ja myös sinua) hakemaan vaan sinnikkäästi psykalle (jos omat resurssit sen mahdollistaa), jos tietää sen oikeasti olevan se kaikkein paras ala. Työ on kuitenkin niin suuri osa elämää, että sen kannattaa olla itselle sopiva ja mieleinen. Monet pääsee psykalle usamman hakukerran jälkeen, joten asiaa ei kannata turhaan hävetä tai itseään ei kannata leimata "liian huonoksi". Joka vuosi on viisastunut edellisestä kokeesta, joten eiköhän se paikka joskus tärppää.

      Poista
  10. Eilen olin vielä onneni kukkuloilla alkaneesta vapaudesta ja omasta mielestä hyvin menneestä kokeesta. Tänään on alkanut surettaa, kun olen huomannut tehneeni ainakin kaksi huolimattomuusvirhettä. Jostain syystä jännittäessä paljon saatan lukea väärin ja tajusin tehneeni todennäköisyystehtävän täysin väärin.. Harmittaa, kun tietoa olisi ollut paljon muistakin vaikeimmista asioista, kuin mitä kysyttiin ja pelkään uuden pisteyttksen johtavan pisterajojen nousuun. Varmaan kannattaisi toisaalta pysyä pois Jodelista, koska se ei ainakaan paranna mieltä tällä hetkellä. Siellä on spekuloitu, että koe olisi ollut todella helppo. Itse en ole samaa mieltä, helppoja kohtia oli mutta myös todella tarkkoja yksityiskohtia, mitä ei osannut varmaan jos ei ollut lukenut hyvin tarkkaan. Kuten aivojuovio, Työstä stressiä-harjoite, pari tarkas kohtaa missä lause piti osata tarkkaan ulkoa. Nämä kaikki osasin ja siitä tuli hyvä mieli, nyt vain monen kuukauden uurastuksen jälkeen tulee sellainen olo, että olenko näin osaamaton ja enkö vaan voi oppia kaikkea ja kaikenlaiset tulevaisuuden uhkakuvat valtaavat mieleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin kannattaa pysyä pois Jodelista, siellä saa vaan pahan mielen aikaiseksi. Mä vältin myöskin kokonaan oikeiden vastauksien tarkistamisen ja omien vastauksien spekuloinnin, koska niille ei enää mitään saa ja mahdollisista virheistä tulee taas kauhea epävarmuus. Onneksi kokeessa saa tehdä myöskin yleensä muutaman virheen ja silti voi päästä soveltuvuuksiin. Varmasti todella todella harvinaista, ettei yhtäkään virheitä sattuisi. Kokeeseen hakee kuitenkin ihmiset, eikä robotit (ja hyväkin niin kun tämä ala kyseessä :D).

      Ihan huippua, että muistit nuokin vaikeat jutut! Mä olen kuullut enemmän sitä, että koe on ollut suht. vaikea juurikin noiden yksityiskohtaisten kysymysten takia. Ja kokeen on tarkoituskin olla vaikea, eikä siihen voi olla ikinä sataprosenttisen valmis. Olet varmasti todella osaava ja soveltuva tälle alalle ja näin tiukkaa tilannetta kuin pääsykoe tuskin tulee vastaan missään.

      Poista
  11. Mun on nyt pakko ottaa osaa keskusteluun ja todeta ilmeisesti ensimmäisenä, että mä tykkkäsin kokeesta! Osin varmaan siksi, että osasin vastata myös niihin artikkeleiden supernippelikysymyksiin (yhden arvasin oikein ja loput tiesin). Toisaalta taas laskeskelin, että tilasto-osuudesta kolme kohtaa taisi mennä väärin, yksi teoriakysymys ja kahta laskua en tajunnut ollenkaan. Artikkelien nippelitietojen osaaminen todennäköisesti kompensoi, mutta saa nähdä. Kaiken kaikkiaan oli kiva kun kokeen sai tehdä rauhassa ajan loppumista tai miinuspisteitä pelkäämättä. On tosin totta, että kokeen osin helpot ja osin hyvin vaativat kysymykset eivät oikein mittaa sitä tasaisen kunnollista osaamista (eli sitä jos on opetellut suunilleen kaikki tekstissä mainitut vuosiluvut/prosentit/tutkijat ulkoa). Olin tosin ensikertalainen, joten aiempaa kokemusta kokeen kysymyksistä ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa kuulla, että joku on tykännyt kokeesta! Ja loistavaa, että osasit noihinkin vastata! Ja koe on tyypillisesti sallinut muutamia virheitä, joten eiköhän niille ole nytkin tilaa.

      Miinuspisteet olisivat kyllä olleet kokeeseen osallistujan kannalta varmasti aika stressaavia, joten ehkä parempi näin. Toisaalta ne olisivat voineet jotain lisäarvoa tuoda verrattuna tähän pisteytykseen. Nippelikysymyksiä on mahtunut kokeisiin kyllä aikaisemminkin (esim taulukoista tulleita kysymyksiä), mutta arvelen saamieni kommenttien perusteella, että tilaston osuus on muuttunut aikaisempaa haastavammaksi. Yleensä suurin osa kokeen kysymyksistä on ollut suht helppoja, ainakin jos on valmistautunut hyvin. Mua viimeksi oikein harmitti, kun kysyttiin vaikeasta artikkelista aivan lällyjä kysymyksiä. Ei tosiaan koe kuitenkaan ihan tasaisesti osaamista mittaa ja tuurillakin on osansa.

      Poista
  12. Hei! Oletko ollut koskaan Joensuun kokeessa? Jos olet, niin tiedätkö yhtään miten paljon siinä on kysytty nippelitietoa kuten vaikka Jyväskylän kokeessa(esim. yksittäisiä lukuja)? Tämä huolestuttaa minua, kun on kuitenkin ollut jo parin vuoden ajan kokonainen kehityspsykologian kirja, jonne niitä lukuja mahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ollut Joensuussa kokeessa. Viime vuonna oli tarkoitus mennä, mutta koe oli päivää ennen Jyväskylän kokeita, joten en uskaltanut lähteä väsyttämään itseäni sinne. Mitä olen kuullut hakijoilta, niin Joensuun kysymykset eivät ole olleet niin haastavia/nippelitietoa sisältäviä kuin Jyväskylän. Ainakin ero ollut selvä matematiikan osalta. Mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä kokeessa tulee vastaan, varsinkaan kun hakijamäärät ovat korkeat ja erotella pitäisi.

      Poista
  13. Miten sait viime vuonna ajan kulumaan ennen tuloksia? :) vaikka luulin käsitelleeni kokeen jo eilen, mieli silti vaeltaa koko ajan tuloksissa. Tiedän, että pitäisi päästää irti ja keskittää energia ihan muuhun, mutta se on varmasti itse kullekin tällä hetkellä vaikeaa :/ Tunnen olevani loppu keväästä, annoin kaikkeni ja jos se ei riitä, niin pettymys on ilman muuta suuri. Hain myös Joensuuhun, mutta tällä hetkellä lukeminen tuntuu vain uuvuttavalta ajatukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin hakenut varavaihtoehtona toimintateapiaa ja sosionomiaa ja muistaakseni kummastakin oli sitten soveltuvuuskokeet tuossa välissä. Toimintaterapiaan oli joku 100 sivua kirjallista materiaaliakin luettavana kokeita varten. Nuo kyllä heitti mukavasti stressiä ja ajateltavaa myllyyn, kun muutenkin olo oli psykan kokeen jälkeen kaikkensa antanut. Kävin myös töissä ja puuhailin vapaa-ajalla kaikkea kivaa, mitä en ollut hetkeen tehnyt. Aika kului kyllä loppujen lopuksi tosi vauhdilla ja kutsu soveltuvuuksiin tuli ilmoitettua aikaisemmin. Näin jälkiviisaana voisin kyllä todeta, että kävin aivan ylikierroksilla ja olisi voinut antaa enemmän aikaa ihan sataprosenttiselle levolle. Toipuminen keväästä vei kyllä aikaa..

      Yritä sinäkin levätä, nukkua pitkään, katsella sarjoja, lukea ehkä jotain aivan muuta kuin pääsykoeaineistoa, tavata kavereita ja tasapainottaa kevään hulluutta. Väsyneenä ja jännittyneenä Joensuun kokeeseen valmistautuminen saattaa kuormittaa enemmän itseä kuin mitä se antaa oppimistulosten muodossa. Pidä ainakin vähän väliä tai rauhoita tahtia, jos meinaat lukea!

      Poista
  14. Tuntuu että oon kokeen jälkeen ihan loppu. Luin 5kk, tein kokeessa paljon typeriä virheitä ja nyt olen todella pettynyt itseeni. Pahinta kuitenkin on se, että salaa herättelen vielä toivoa soveltuvuuskokeisiin pääsemisestä. Uskon että pisteeni kokeesta tulevat olemaan 86/100, yo-pisteitä saan 80. Onkohan ihan mahdoton ajatus päästä sisään :-/?

    Miten sait tokan hakukerran jälkeen unohdettua epäonnistumisen ja painettua vielä kolmannen pääsykoekevään läpi? Tuntuu että koko prosessi on niin rankka etten tiedä pystynkö hakemaan vielä kolmannen kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen.. :( Vaikea arvioida, että millainen tämän vuoden pisteraja tulee olemaan uudistuksen jälkeen. Mutta ei kannata heittää pyyhettä kehään ennen kuin tulokset tulevat, voi olla mahdollistakin.

      Ensimmäisellä hakukerralla lukion jälkeen en oikeastaan valmistautunut kokeeseen juuri mitenkään ja menin ihan sillä mielin, että heitän lottorivin ja palaan asiaan ensi vuonna. Toisella (ensimmäisellä kunnollisella) hakukerralla epäonnistuessani pettymys oli kyllä yllättävän valtava, mutta yksi kova pettymys vielä meni. Jouduin kyllä tehdä valtavasti työtä pettymyksen ja epävarmuuden kanssa ja kesän/syksyn vielä keräilin ajatuksiani ja mietin sotasuunnitelmaa tulevaan. Mä koin helpottavaksi sen, että pohdin myös jonkinlaisia varavaihtoehtoja ja b suunnitelmia opinnoille ja hain sitten myös opiskelemaan toimintaterapiaa yms (ajattelin, että olisin kuitenkin yrittänyt myöhemmässä vaiheessa vielä psykaa). Päätin kuitenkin, että haen psykalle ihan täysillä ja koittaisin vielä ainakin kerran mahdollisuuksiani, mutta pieni jousto suunnitelmassa vähensi paineita (jotka mulla yleensä heikentää suoritusta). Tein opintoja avoimessa yliopistossa, harjoittelin tilastoa hyvissä ajoin, menin valmennukseen ja kylmänviileästi pänttäsin kaiken mahdollisen menemään. Motivaatio oli kova ja kevään tullen sieltä kyllä kaivautui kaikki tarvittava itseluottamus ja sisu, joilla jaksoi vielä uudestaan lähteä rumbaan mukaan. Mutta pääsykokeet ja niissä "epäonnistuminen" on kyllä ihan valtavan kuormittavia juttuja ja yksi jos toinenkin kokee samanalaisia tunteita asiasta. Jos tällä kertaa paikkaa ei tule niin ota hetki etäisyyttä asiasta ja palaudu tämän kevään prosessista niin hyvin kuin mahdollista. Kuukausien edetessä alkaa kyllä muodostua suunnitelma ja ajatus siitä, mihin itse taas pystyy. Nyt mieli on vielä asian suhteen haavoittuvainen.

      Poista
  15. Nyt kun soveltuvuuskokeisiin on kutsut jaettu, niin voisitko tehdä postauksen, jossa kertoisit vinkkejä sinne tmv. :) Oon seurannut sun blogia tämän kevään hakuprosessin ajan, kun talvella löysin tämän ja tästä on ollut paljon iloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos postaustoiveesta! Voisin tehdä kyllä postauksen aiheesta. Mutta laita mulle ihmeessä sähköpostia, niin voin vastata ihan henkilökohtaisestikin sulle tähän aiheeseen liittyen!

      Ihana kuulla! Kiitos kommentista! <3

      Poista
  16. Hain tokaa kertaa tosissani psykalle Jyväskylään ja harmikseni niin moni muukin oli saanut saman pistemäärän ja siksi kutsua ei tullut tänä vuonna eli yhdestä hassusta tehtävästä se sitten jäi kiinni... Hamittaa mielettömästi. Onkohan hullua yrittää vielä neljännen kerran samaan paikkaan? Mitä sä oisit tehny viime vuonna mun tilanteessa? Olisitko testannut siipiä vielä kerran :D

    VastaaPoista

Instagram @jokiniemijulia

© Julia Jokiniemi. Design by FCD.