Toinen yliopistovuoteni Jyväskylässä on jo hyvässä vauhdissa. Ehkä minäkin nyt hiljalleen olen ymmärtänyt opintojeni rakenteiden salat. Tottakai luomme asioista ennakkokäsityksiä mielikuviemme ja ympäristöstämme tihkuvan informaation perusteella. Tällaisen kuvan olin tietysti maalannut myös yliopistossa opiskelusta ja loppujen lopuksi sain myös hieman yllättyä asian todellisesta laidasta.

Onko yliopistossa opiskelu rankka? Sekö minut yllätti? Ei, päin vastoin. Olen usein jopa sanonut, että mielestäni lukion opinnot vaativat enemmän. Toki tehtävien määrä (tai lähinnä pituus) on  yliopistossa moninkertainen, mutta mulle juuri itsenäinen ja kirjoittamispainotteinen työskentely ovat olleet niitä juttuja, jotka hoidan helposti ja nopeasti. Avoimen yliopiston opintojen takia tiesin mitä odottaa  (lue postaukset mun avoimen yliopiston opinnoista & ensimmäisen yliopistovuoden opinnoista). Suurin ylläri sen sijaan oli...

Tyhjä lukujärjestys ja vähäinen kontaktiopetus  - Tottakai tiesin, että yliopistossa opiskelu on pitkälti itsenäistä ja opetus painottuu läsnäolopakottomiin luentoihin. En kuitenkaan olisi ikinä arvannut, että mun lukujärjestyksessä saattaa olla parhaimmillaan vain se yksi luento viikossa. Tottakai lukujärjestyksen muodostuminen on ala-, vuosiluokka ja valintakohtaista. Mun opintojen suorittaminen tapahtui viime vuonna pääosin netissä. Ja tästähän se riemu repesi. Kuten tästä postauksesta näette, mulle kertyi ihan hyvä määrä opintoja ensimmäiseltä vuodeltani. Samaan aikaan koin valtavan huonoa omatuntoa siitä, etten muka juurikaan tehnyt mitään ja vietin aikaa enemmän kotona kuin yliopistolla - vaikkakin opiskelin kotoa tietokone sauhuten (kirjaimellisesti mun läppärin näyttö roikkui johtojen varassa jo syksyllä). Tänä syksynä mulla on huomattavasti enemmän kontaktiopetusta, mutta siitäkin huolimatta suurin osa opinnoista on  sitä kuuluisaa yksinäistä puurtamista. Olen päässyt irti huonosta omatunnosta, tottunut, mutta melkoisen ulkospäinsuuntautuneena ihmisenä joudun purkamaan sosiaalista energiaani aivan muualle kuin koulupäivien aikaiseen kanssakäymiseen. 

Positiivisesti yllätyin myös siitä, että yliopisto-opinnoissa voi oikeasti edetä hyvin pitkälti omien mielenkiinnonkohteiden mukaan. Muistan, että lukiossakin jo hehkutettiin sitä, että opinnoissa on paljon valinnaisuutta. No jaa. Toki yliopistossakin tutkintoon on määritelty pakolliset kurssit ja opastettu polku, jota pitkin vuodet etenevät. Sivuaineiden ja muiden vapaiden kurssien kanssa oma autonomia kuitenkin kukoistaa. Mä oon tänä vuonna opiskellut muun muassa markkinointia ja yrittäjyyttä, eli poikennut reitiltä tutkimaan vähän muitakin mielenkiinnon kohteita. Ja tämä jos mikä pitää motivaation korkealla! 

Onko muut korkeakouluopiskelijat yllättyneet samoista jutuista? Entä onko sulla yliopistoon hakevalla tarkentavia kysymyksiä aiheeseen liittyen?

P.s. postauksen haalarimerkit saatu täältä: https://www.haalarimerkitverkosta.fi/. Katso instagramistani @jjjuliaeveliina aiheeseen liittyvä arvonta.

Pitkän kesätauon jälkeen odotin yliopistoon paluuta eskarilaisen intensiteetillä. Toki mulla oli jo valmiiksi pieni mututuntuma siitä, että lukuvuoteni psykalla alkaa tällä kertaa ihan muilla kuin tutustumisleikeillä ja opiskelijabileillä. Ja tuntuma osui aikalailla oikeaan, sillä vuoden suurin työmäärä on kertynyt osuvasti juuri syksyyn.

Mun lukuvuosi on ja tulee olemaan todella inspiroiva. Mulla on vain muutamia pakollisia kursseja ja muuten olenkin sitten valinnut palettiin vain kaikkea supermielenkiintoista ja hyödyllistä. Teen kauppakorkeasta työelämään, yrittäjyyteen ja markkinointiin liittyviä kursseja (eli jotain aivan muutakin kuin psykologiaa). Lisäksi opiskelen muun muassa lähisuhdeväkivaltaa, esiintymistä ja uneen liittyviä asioita. Oon kurssivalintojeni kanssa kuin lapsi karkkikaupassa. 

Aloitin kandidaatin tutkielman!

Kandidaatin tutkilema on syksyn jännin ja erityisin opiskelujuttu! Me haettiin tutkimusprojekteihin mukaan jo viime keväänä ja tiedettiin aihepiirimme ennen kesää. Tehdään parini, joka on myös hyvä ystäväni, kanssa tutkielma liittyen erääseen nuoren hyvinvointia tukevaan mobiilisovellukseen. Oon todellakin tyytyväinen kandiaiheeseeni, sillä nuorten hyvinvoinnin tukeminen on mulle tosi tärkeä asia. 

Syksyn aikana oon tehnyt kandidaatin tutkielmaan liittyvää aineistonkeruuta ja toki myös kirjoittanut tutkielmaa eteenpäin. Hiljaa hyvä tulee! 

Opinnot ja erityisesti kandidaatin tutkielmaan liittyvät tapaamiset ovat kyllä karkoittaneet ylimääräiset tapahtumat tiehensä kalenteristani. Kauppakadun approille kuitenkin ennätin ja totesin, ettei se tuota tapahtumaa ole todellakaan suunniteltu kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle. Tapahtuma on varmaan 80% jonottamista. Oli silti kivaa! Johonkin muuallekin olen tainnut ennättää, sillä olen halunnut tietysti tavata myös uusia fuksejamme.

Parisuhde muuttui taas kesän jälkeen kaukosuhteeksi. Kummankin kiireiden vuoksi ollaan nähty toisiamme vain viikonloppuisin, mutta viikonloput ovatkin sitten olleet kuin yksiä valtavia treffejä. Mulla on ollut mielessä, että mun pitäisi kirjoittaa kokonainen postaus kaukosuhteeseen liittyen. Katsotaan! 

Yksinäiset koti-illat ovat olleet tämän syksyn hitti - haluan todellakin huolehtia palautumisesta kiireisien päivien jälkeen. Oon innostunut tällä kertaa BookBeatista, josta olen kuunnellut äänikirjoja iltaisin. Kuuntelin muun muassa kirjan Idiootit ympärilläni -kirjan, joka oli ihan huippu! 

Lähden jo TÄNÄÄN viikoksi lomailemaan Kreetalle. On kyllä ollut yksi työmaa raivata tilaa viikon ulkomaanmatkalle, mutta tämä irtiotto tulee kyllä juuri sopivaan väliin. Mulla on vielä syysloma (tai jotain sinnepäin) matkan jälkeen eli pidän jonkinnäköisen itsenäisen työn viikon. Tulevan "syysloman" kohokohtiin kuuluu ehdottomasti jokavuotiset halloweenkekkerit. 

Loman myötä pidän myös viikonmittaisen tauon myös blogin kirjoittamisesta, eli nähdään täällä sitten hieman myöhemmin! Voit seurailla halutessasi mun matkakuulumisia instastoorista!