Toinen yliopistovuoteni Jyväskylässä on jo hyvässä vauhdissa. Ehkä minäkin nyt hiljalleen olen ymmärtänyt opintojeni rakenteiden salat. Tottakai luomme asioista ennakkokäsityksiä mielikuviemme ja ympäristöstämme tihkuvan informaation perusteella. Tällaisen kuvan olin tietysti maalannut myös yliopistossa opiskelusta ja loppujen lopuksi sain myös hieman yllättyä asian todellisesta laidasta.

Onko yliopistossa opiskelu rankka? Sekö minut yllätti? Ei, päin vastoin. Olen usein jopa sanonut, että mielestäni lukion opinnot vaativat enemmän. Toki tehtävien määrä (tai lähinnä pituus) on  yliopistossa moninkertainen, mutta mulle juuri itsenäinen ja kirjoittamispainotteinen työskentely ovat olleet niitä juttuja, jotka hoidan helposti ja nopeasti. Avoimen yliopiston opintojen takia tiesin mitä odottaa  (lue postaukset mun avoimen yliopiston opinnoista & ensimmäisen yliopistovuoden opinnoista). Suurin ylläri sen sijaan oli...

Tyhjä lukujärjestys ja vähäinen kontaktiopetus  - Tottakai tiesin, että yliopistossa opiskelu on pitkälti itsenäistä ja opetus painottuu läsnäolopakottomiin luentoihin. En kuitenkaan olisi ikinä arvannut, että mun lukujärjestyksessä saattaa olla parhaimmillaan vain se yksi luento viikossa. Tottakai lukujärjestyksen muodostuminen on ala-, vuosiluokka ja valintakohtaista. Mun opintojen suorittaminen tapahtui viime vuonna pääosin netissä. Ja tästähän se riemu repesi. Kuten tästä postauksesta näette, mulle kertyi ihan hyvä määrä opintoja ensimmäiseltä vuodeltani. Samaan aikaan koin valtavan huonoa omatuntoa siitä, etten muka juurikaan tehnyt mitään ja vietin aikaa enemmän kotona kuin yliopistolla - vaikkakin opiskelin kotoa tietokone sauhuten (kirjaimellisesti mun läppärin näyttö roikkui johtojen varassa jo syksyllä). Tänä syksynä mulla on huomattavasti enemmän kontaktiopetusta, mutta siitäkin huolimatta suurin osa opinnoista on  sitä kuuluisaa yksinäistä puurtamista. Olen päässyt irti huonosta omatunnosta, tottunut, mutta melkoisen ulkospäinsuuntautuneena ihmisenä joudun purkamaan sosiaalista energiaani aivan muualle kuin koulupäivien aikaiseen kanssakäymiseen. 

Positiivisesti yllätyin myös siitä, että yliopisto-opinnoissa voi oikeasti edetä hyvin pitkälti omien mielenkiinnonkohteiden mukaan. Muistan, että lukiossakin jo hehkutettiin sitä, että opinnoissa on paljon valinnaisuutta. No jaa. Toki yliopistossakin tutkintoon on määritelty pakolliset kurssit ja opastettu polku, jota pitkin vuodet etenevät. Sivuaineiden ja muiden vapaiden kurssien kanssa oma autonomia kuitenkin kukoistaa. Mä oon tänä vuonna opiskellut muun muassa markkinointia ja yrittäjyyttä, eli poikennut reitiltä tutkimaan vähän muitakin mielenkiinnon kohteita. Ja tämä jos mikä pitää motivaation korkealla! 

Onko muut korkeakouluopiskelijat yllättyneet samoista jutuista? Entä onko sulla yliopistoon hakevalla tarkentavia kysymyksiä aiheeseen liittyen?

P.s. postauksen haalarimerkit saatu täältä: https://www.haalarimerkitverkosta.fi/. Katso instagramistani @jjjuliaeveliina aiheeseen liittyvä arvonta.

Moi taas viikon blogitauon jälkeen! Loma on nyt lusittu ja hieman haikein mielin palasin kotisuomen arkiaskareiden pariin. Ehdin kaivata vain paksua täkkiä ja vessapaperin sietäviä vessoja, mutta muuten en ehtinyt polttaa hermojani matkalla mihinkään niin, etteikö vielä pari lisälomapäivää olisi uponnut.

Kreeta - etelän Norja?

Ehkä johtuen parin kuukauden takaisesta Norjan roadtripistä, ynnäsin heti maisemien yhtäläisyydet. Kreetan maisema oli myöskin vuoristojen, meren ja lampaiden täyttämä. Ehkä vähän karu ja sotkuinen, mutta se tarjoili silti paljon nähtävää. Säät eivät suosineet meitä myöskään Kreetalla ja esimerkiksi eilen Suomessa oli melkein yhtä lämmintä kuin siellä. :D 

Pieni Georgioupolis

Meidän hotelli, Hydramis Palace, sijaitsi pienessä Georgioupolissa ja sielläkään ei aivan keskustan tuntumassa. Georgioupoli on pieni kylä Hanian ja Rethymnonin välissä. Ajattelin etukäteen, että tuollaiseen tuppukylään varmasti tylsistyy, mutta oikeastaan tykkäsin tälläisestä pienestä luontokohteesta hurjan paljon. Oli kiva nähdä rutkasti paikallista asutusta, lampaita, vuoristoteitä ja oliivipuita.

Huono sää - enemmän aktiviteetteja

Ekana lomapäivänä paistoi aurinko, muuten lämpö oli tosi satunnaista. Sateen ja ukkosen uhka olivat läsnä jatkuvasti ja kovan tuulen vuoksi mereen ei saanut mennä. Tottakai tämä vähän harmitti, sillä arvatenkin suomalainen lähtee ulkomaille usein lämmön toivossa. Lomasta nauttiminen on kuitenkin asennekysymys. Kuumalla säällä matkat koostuvat helposti auringon ottamisesta altaalla tai rannassa, eikä energiaakaan välttämättä riitä kovin aktiiviseen touhuamiseen. Nyt miedot lämpötilat suorastaan kannustivat pyöräilemään, kävelemään ja seikkailemaan. 

Mitä puuhattiin?

Oltiin lomalla kymmenen hengen porukalla sukulaisten kanssa. Vaikka näin usean henkilön kanssa matkustaminen välillä raastaa hermoja ja kysyy joustavuutta, on se mun mielestä paras tapa matkustaa. Aina löytyy seuraa kaikkeen. Me vietettiin shoppailupäivä Haniassa, tehtiin pyöräretki Kreetan ainoalle luonnonjärvelle, käveltiin vuoristossa, vierailtiin Pyhän Nikolaoksen kappelilla ja tanssittiin useana iltana täysillä hotellin discossa. Ja syötiin ihan järkyttävä määrä jäätelöä. 

Vastoinkäymisiä

Viikon ehkä ainoa vastoinkäyminen oli mun kännykän lentäminen mereen. Oltiin ottamassa ylläolevaa kuvaa, jossa mulla on tuo rantahattu päässäni. No yritin sitten kurkottaa kännykkää näkemättä tietenkään hattuni alta mitään ja huitaisin vahingossa kännykän kuvaajan kädestä mereen. Sinne se kolahti kiviin ilman minkäänlaista näytönsuojusta ja aalto huuhteli päältä. Näyttö pysyi täysin ehjänä ja oikeastaan kaikki muukin. Toki kännykkäni hieman sekoilee ja en tiedä, tuleeko suola sen sisällä tekemään vielä lisää tuhoja. Muistakaa olla varovaisia kun kuvaatte kännykällä veden lähettyvillä! 

Nyt ollaan taas monta kokemusta rikkaampana. Kirjoitan vielä postauksen, jossa annan matkavinkkini erityisesti Georgiopoliin ja lähialueilla matkaaville. Kreeta on täynnä upeita nähtävyyksiä ja kokemuksia, joita ehkä minäkin vielä joskus palaan tutkimaan.

Kivaa viikkoa! 

Pitkän kesätauon jälkeen odotin yliopistoon paluuta eskarilaisen intensiteetillä. Toki mulla oli jo valmiiksi pieni mututuntuma siitä, että lukuvuoteni psykalla alkaa tällä kertaa ihan muilla kuin tutustumisleikeillä ja opiskelijabileillä. Ja tuntuma osui aikalailla oikeaan, sillä vuoden suurin työmäärä on kertynyt osuvasti juuri syksyyn.

Mun lukuvuosi on ja tulee olemaan todella inspiroiva. Mulla on vain muutamia pakollisia kursseja ja muuten olenkin sitten valinnut palettiin vain kaikkea supermielenkiintoista ja hyödyllistä. Teen kauppakorkeasta työelämään, yrittäjyyteen ja markkinointiin liittyviä kursseja (eli jotain aivan muutakin kuin psykologiaa). Lisäksi opiskelen muun muassa lähisuhdeväkivaltaa, esiintymistä ja uneen liittyviä asioita. Oon kurssivalintojeni kanssa kuin lapsi karkkikaupassa. 

Aloitin kandidaatin tutkielman!

Kandidaatin tutkilema on syksyn jännin ja erityisin opiskelujuttu! Me haettiin tutkimusprojekteihin mukaan jo viime keväänä ja tiedettiin aihepiirimme ennen kesää. Tehdään parini, joka on myös hyvä ystäväni, kanssa tutkielma liittyen erääseen nuoren hyvinvointia tukevaan mobiilisovellukseen. Oon todellakin tyytyväinen kandiaiheeseeni, sillä nuorten hyvinvoinnin tukeminen on mulle tosi tärkeä asia. 

Syksyn aikana oon tehnyt kandidaatin tutkielmaan liittyvää aineistonkeruuta ja toki myös kirjoittanut tutkielmaa eteenpäin. Hiljaa hyvä tulee! 

Opinnot ja erityisesti kandidaatin tutkielmaan liittyvät tapaamiset ovat kyllä karkoittaneet ylimääräiset tapahtumat tiehensä kalenteristani. Kauppakadun approille kuitenkin ennätin ja totesin, ettei se tuota tapahtumaa ole todellakaan suunniteltu kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle. Tapahtuma on varmaan 80% jonottamista. Oli silti kivaa! Johonkin muuallekin olen tainnut ennättää, sillä olen halunnut tietysti tavata myös uusia fuksejamme.

Parisuhde muuttui taas kesän jälkeen kaukosuhteeksi. Kummankin kiireiden vuoksi ollaan nähty toisiamme vain viikonloppuisin, mutta viikonloput ovatkin sitten olleet kuin yksiä valtavia treffejä. Mulla on ollut mielessä, että mun pitäisi kirjoittaa kokonainen postaus kaukosuhteeseen liittyen. Katsotaan! 

Yksinäiset koti-illat ovat olleet tämän syksyn hitti - haluan todellakin huolehtia palautumisesta kiireisien päivien jälkeen. Oon innostunut tällä kertaa BookBeatista, josta olen kuunnellut äänikirjoja iltaisin. Kuuntelin muun muassa kirjan Idiootit ympärilläni -kirjan, joka oli ihan huippu! 

Lähden jo TÄNÄÄN viikoksi lomailemaan Kreetalle. On kyllä ollut yksi työmaa raivata tilaa viikon ulkomaanmatkalle, mutta tämä irtiotto tulee kyllä juuri sopivaan väliin. Mulla on vielä syysloma (tai jotain sinnepäin) matkan jälkeen eli pidän jonkinnäköisen itsenäisen työn viikon. Tulevan "syysloman" kohokohtiin kuuluu ehdottomasti jokavuotiset halloweenkekkerit. 

Loman myötä pidän myös viikonmittaisen tauon myös blogin kirjoittamisesta, eli nähdään täällä sitten hieman myöhemmin! Voit seurailla halutessasi mun matkakuulumisia instastoorista! 

Pohjolan voimaeläin -kortit (Maaretta Tukiainen & Markus Frey)

Saatu pressikappaleena: Tuumakustannus

Tänään vietetään eläinten päivää. Kaikessa upeudessaan eläimet ovat myös meidän hyvinvoitimme kirittäjiä (esimerkiksi kissan kehräyksen kuuntelu vähentää stressiä). Tässä postauksessa kirjoitan hieman positiivisesta psykologiasta ja siitä, miten Pohjolan voimaeläin -korteilla (tai muilla vahvuuskorteilla) voidaan tukea vahvuuksia ja voimavaroja. 

Positiivinen psykologia

Me ihmiset olemme melkoisia mestareita tarkastelemaan ympäristöämme ongelmalinssien läpi. Perinteinen psykologiakin on melko ongelma- ja sairauskeskeistä. Etsimme itsestämme sekä muista ihmisistä usein automaattisesti sairauksia, ongelmia ja huonoja puolia, joista eroon pääseminen vaikuttaa ainoalta avaimelta onneen. Usein voisimme kuitenkin hoitaa tilanteita ja ongelmia tehokkaammin kiinnittämällä huomiota omiin vahvuuksiimme ja valjastamalla niitä käyttöömme. Positiivinen psykologia keskittyy nimenomaan positiivisiin seikkoihin, luonteenvahvuuksiin ja niiden kehittämiseen. 

Koulumaailma on tyypillinen esimerkki alueesta, jossa positiivinen psykologia on paikallaan. Usein luokasta löytyy oppilas, joka syystä tai toisesta käyttäytyy impulsiivisesti ja häiritsee vauhdikkaalla ja äänekkäällä käytöksellään luokan työrauhaa. Tämä oppilas saa tyypillisesti kuraa niskaansa: jatkuvaa kieltämistä, torumista ja hänen ongelmallisten piirteidensä alleviivaamista. Ja kuten jokainen varmasti arvaa, pelkillä toruilla ei pitkälle pötkitä. Entä jos opettaja osaisikin auttaa oppilasta löytämään omat vahvuutensa ja ohjaisi tätä käyttämään niitä hyödyksi koulutyössä? Jokaisella oppilaalla on vahvuuksia. Vilkas oppilas saattaa omata vaikkapa erittäin loistavan mielikuvituksen, jonka ansiosta hän osaa myös tallentaa asioita muistiinsa erittäin tehokkaasti.

Omien vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen on aina eduksi. Etsi omat vahvuutesi. Ja ammattilaisen asemassa auta myös muita ihmisiä löytämään omansa.

Pohjolan voimaeläin -kortit

Oletko kuullut vahvuuskorteista? Ne ovat työkalu, jonka avulla vahvuuksia voidaan tarkastella ja ottaa puheeksi erittäin konkreettisesti. Pohjolan voimaeläin -korit ovat vahvuus- ja voimavarakortteja, joskin eläimellinen teema tekee niistä hieman erilaiset ja erityiset. Lapset ovat tyypillisesti erittäin innokkaita eläinten ystäviä, joten kortit voivat tuoda heille hyvin innostavan, voimallisen, kokemuksen omista vauhvuuksistaan. Toisaalta koin, että nämä kortit tarjoavat myös aikuiselle monitulkinnallisen ja syvällisen tavan tarkastella omaa itseä.

Miten käytän kortteja?