Miksi opiskelen psykologiksi?

tiistai 20. helmikuuta 2018


"Saanko kysyä, miksi lähdit vapaaehtoisesti noin raskaalle alalle? Mikä siinä niin kiinnostaa?"


No, odotas hetki niin käyn läpi mun miljoonan kohdan perustelulistan.

Psykologian opiskelu kokemuksia blogi

Tiesin alusta asti, että tulisin suuntautumaan urallani johonkin auttavaan, ihmisläheiseen asemaan. Lapsena tälläiset haaveet kulminoituvat miksikäs muuksi kuin lääkäriksi. Jo ennen eskari-ikää kaavailin suuren takapihallemme sijoitettavan lääkäritalon pohjapiirrustuksia ja toivoin itselleni  lahjaksi oikeita lääkärin työvälineitä.  Sain kuin sainkin jostain käsiini valtavan lääkäriopuksen, josta ensimmäisillä lukutaitoni rippeillä tsuumailin läpi sairauksia, joista suurin osa olivat minulle aivan käsittämättömiä. Myöhemmin käsitykseni terveydestä laajeni myös psyykkiseen osa-alueeseen ja lukiossa rakastuin psykologiaan tieteenä -siinä se kai kolahti. Fyysiset vaivat ylittävät todella helposti mun sietokyvyn, hyvä kun töissä olen pystynyt laastaroimaan lasten polvet ilman tuskanhikeä. Psyykkisen puolen hoito on mulle tuhatkertaisesti ominaisempaa.  Olin karsastanut hetken yliopisto-opintoja ja pohdin muun muassa tervedenhoitajan ammattia, kunnes tajusin, että yliopisto ja psyka eivät ehkä olekaan yhtään liian kaukaa haettuja.

Psykologian opiskelija jyväskylä blogi

Minä + psykologia = ? - Kun lasken yhteen piirteeni, vahvuuteni ja mielenkiinnon kohteeni, vastaus kolahtaa hyvinkin yhteen psykologin ammatin kanssa. Tuskailin nuorena ja hieman vanhempanakin sen kanssa, ettei mulla ole mitään tiettyä konkreettista osaamisalaa. Toiset ovat luonnostaan lahjakkaita liikunnassa, matematiikan laskut sujuu näppärästi tai heillä on erinomaiset kädentaidot, minä olin kaikessa vain perus. Mä oon ollut enemmänkin sellainen "tuntosarvet" pystyssä kulkeva tyyppi, jonka vahvuuden piilee sosiaalisissa taidoissa. Olen aidosti kiinnostunut, jopa utelias, toisen pään sisällä liikkuvista asioista ja teen mielelläni luovaa salapoliisityöstä sen selvittämiseksi. Mulle on mielekästä se, että ammatissani mun tärkein työväline on oma oleminen vuorovaikutustilanteessa, jossa mukaudun tilanteen mukaan roolista toiseen. Psykologia tuntui ja tuntuu edelleenkin niin luonnolliselta vaihtoehdolta.

Psykologia tieteenä - ...on kuin hurjan ihmismielen salapoliisityötä. Ihmisen toiminnan takana on omat syynsä ja ai hitsi ne ovatkin mielenkiintoisia. Mitkä seikat ihmisen aivoissa vaikuttavat siihen kuinka toimimme? Millainen on psyykkisten häiriöiden moninainen kirjo? Kuinka ihmistä voi auttaa? 

Olen kai uraihminen - Jonku treenaa vuodesta toiseen voittaakseen kultamitalin juoksussa, toinen haluaa perustaa vähintään kymmenlapsisen perheen. Minä taas saan jotain kummaa tyydytystä ammattiin ja uraan liittyvistä asioista. Haluan tehdä merkityksellistä työtä, jossa saan haastaa itseni jatkuvalla syötöllä. Psykologian ala on mahdollisuuksia täynnä; vaikka minkämoista sovellusalaa ja mahdollisuus myös yrittämiseen. + Myönnetään, että myös opintoihinhakuvaiheessa mua salaa viehätti pieni sisäänpääsyprosentti. Kiva haaste heti alkuun! ;)

Olen mielenterveyden puolestapuhuja - Vitsi millä panoksella ihmiset huolehtivatkaan kehostaan fyysisesti. Tuolla samalla panoksella kun he vaalisivat myös omaa mieltään. Mulle psyykkinen hyvinvointi on tärkeä arvo ja mielestäni se on tärkeä lähtökohta asiassa kuin asiassa. Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos me huolehtisimme omista ja toisten pääkopista hieman antaumuksellisemmin. Tämä on asia, johon heitän enemmän kuin mielelläni oman panoksen kehään.

Bloggaaja lifestyle psykologia jyväskylä





Ikiopiskelija - Olen luultavasti perinyt äidiltäni "ikuinen opiskelija" -geenin, sillä en osaisi kuvitella elämääni ilman mitään opiskeltavaa tai ilman mahdollisuutta jatkuvaan kehitykseen. Psykologin työssä jos missä saa ja pitääkin kouluttautua jatkuvasti. Se, ettei psykologi ole ikinä täysin valmis, on se, mikä alassa sekä kauhistuttaa että kiehtoo eniten.

Ammattina auttaja  - Mulla on niin suuri aito halu auttaa, halu hoivata, halu tehdä maailmasta parempi paikka. Työ psykologina on paras taitamani keino auttaa.  Kuinka motivoivaa onkaan tehdä päivästä toiseen asioita työnä, jotka vievät mahdollisesti toista elämässä eteenpäin?

Tiivis yhteistyösuhde asiakkaan kanssa - Jostain on jäänyt mieleeni hieman karkea lause "lääkärit pelastavat henkiä, psykologit elämiä." Mulle lause merkitsee ennen kaikkea sitä, että psykologina saan olla läsnä asiakkaiden elämässä sen lyhyen tai pitkän hetken todella intensiivisesti. Saan pureutua niihin syvimpiin elämän problematiikkoihin ja olla tiivissä vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Tuskin kovin monissa muissa ammateissa on mahdollisuus päästä näin syviin vesiin toisen ihmisen kanssa. Ei vaan sairauden tai ongelman eliminointi, vaan myös asiakkaan mahdollisimman onnellinen ja sujvua elämä on mun ammatin keskiössä.

Money, money, money -  Olisi huijausta olla puhumatta mitään rahasta. Toki valitsen ennemmin matalapalkkaisen miellyttävän työn kuin maailman epämotivoivimman rahasampoduunin. Mutta jos pidän ammatista, jolla voin itseni suhteellisen helposti elättää niin tottakai se on plussaa. Psykologien palkat eivät ole mitkään megapotteja, ellet sitten ole jonkin sortin superyrittäjä. Palkka ja alan työllisyystilanne on sellainen, jolla uskon elättäväni itseni hyvin.

Miksi haluan psykologiksi postaus

Tälläiset psykapommitukset tällä kertaa; viimeiset kaksi päivää olen kuunnellut psykolgian loppuharjoittelua suorittamassa olevien kokemuksia, joten ihmekkös tuo kun halusin psykologiatuntojani tännekin purkaa. :D Palaillaan!

15 kommenttia

  1. Tässä oli tosi kiinnostavia pointteja ja perusteluja sille, miksi päädyit opiskelemaan just psykologiaa!

    VastaaPoista
  2. Todella kiva oli lukea miks just psygologi! Ja onhan tuo erittäin hyvä että tiedät mihin haluat ja sulla on motia pyrkiä sinne, vaikka kyseessä saattaakin olla haastava ja raskas ala <3

    VastaaPoista
  3. Tosi mielenkiintoinen postaus! Tätä oli kiva lukea ja hyviä näkökulmia! :)

    VastaaPoista
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus ja hyviä asioita oot tuonut esille! :) Mä mietin suunnilleen lukion puolessavälissä myös, että voisi lukion jälkeen opiskella psykologiaa vielä lisää, mutta tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että ehkä yliopisto ei ole mua varten :D Mut tsemppiä sulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! <3 Mäkin olin jotenkin ajatellut ettei yliopisto ole mun juttu, mutta ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi! :D

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus! Miun isä on psykologi ja monesti olen miettinyt miksei miuta kiinnostanut ko ala laisinkaan, mutta en vain taida olla lainkaan sen tyyppinen ihminen. On kuitenkin ollut hurjan hienoa voida kysellä omalta isältä hänen ammattiinsa ja osaamiseensa liittyen, sillä vaikkei ihmisen psyyke auttamismielessä kiinnostakaan, on hienoa ymmärtää edes hieman miten ja miksi toimimme näin ja miten mikäkin vaikuttaa omaan mieleemme. Mahtavaa, että uskalsit lähteä yliopistoon vaikkei se heti tuntunutkaan omalle jutulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! <3

      Tämä ala on kyllä varmasti sellainen, että sen tietää tykkääkö siitä vai ei. Ja tottakai se varmasti vaikuttaa, että olet nähnyt alan myös läheltä ja tietää mitä se on. Kaikkia ei vaan voi kiinnostaa samat jutut!

      Poista
  6. Hei,
    Ensinnäkin, sulla on tosi kiva blogi ja täällä on monia hyödyllisiä postauksia psykologiasta kiinnostuneille, kiitos niistä! Olen aina ollut todella kiinnostunut ihmismielestä ja vähän kaikesta psykologiaan liittyvästä. Huomasin tosin vasta myöhemmin, että näitä asioita yhdisti juurikin psykologia. :D 
    Tästä taitaa tulla aaaika pitkä viesti. Mulla ois jonkun verran kysymyksiä psykan opiskeluun liittyen ja jos vain jaksat vastata niihin niin olisin kiitollinen. Eli onko psykan opiskelu ollut sellaista kun ajattelit, hyvät ja huonot puolet? Jos lukiossa on tykännyt tosi paljon psykasta niin onko todennäköistä, että tykkää siitä myös yliopistossa? Onko siis tosi erilaista lukion psykaan verrattuna ja jos on niin miten? Mietin koko ajan, että riittääkö pelkkä vahva kiinnostus psykologiaan aineena hakemaan alalle. Mistä voin vielä tietää varmuudella, onko ammatti mulle sopiva... Tiedän vain, että psykologia on hullun mielenkiintosta :D Mua ei siis hirveästi kiinnosta ainakaan tällä hetkellä perinteinen kliinisen psykologin työ, mutta psykologeilla on tosi laajat työllistymismahdollisuudet niin luulis sieltä löytyvän jotakin. :)
    Pääsitkö sisään yhteispisteiden kautta ja millaiset yo-paperit sulla on (ei tietenkään pakko kertoa)? Mulla oli just tänään viimeiset kirjoitukset ja näillä näkymin näyttää, että saisin aika hyvät paperit (pitäs olla E ja L muut paitsi enkku todennäköisesti M). Oon miettinyt paljon, että kuinka hyvät yo-arvosanat pitäisi olla, että niistä olisi oikeasti hyötyä. Osaatko sanoa kuinka hyvät paperit yhteispistemäärien kautta päässeillä on yleensä ollut?
    Apua ku mulla tulee koko ajan mieleen vaan lisää kysymyksiä, tästä tulee kunnon essee. :D Haluaisin kuitenkin vielä tietää, että miten päädyit juuri Jyväskylään? Onko Jyväskylässä selvästi tiettyjä painotuksia ja eroja verrattuna Joensuuhun? Oon siis näitä kahta miettinyt, mutta Jyväskylä olisi kaupunkina paljon mieluisampi. Ja vielä, minkälaista yliopisto-opiskelu ylipäätään on ollut? Kuinka rankkaa ja vaikeaa se on? Jääkö vapaa-aikaa?
    Huhhhuh, kiitos sulle jo etukäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Kiva kuulla ja kiitos kommentistasi! <3 Yritän vastata kysymyksiisi parhaani mukaan!

      Sanon tän aina, mutta mulla oli korkeat odotukset psykan opiskelusta ja ne odotukset ovat kyllä myös täyttyneet reilusti. Opiskelu on aika lähellä sitä mitä kuvittelinkin, mutta toki yliopisto-opiskelu on aika erilaista verrattuna esimerkiksi lukion opiskeluun. Yllätyin siitä, miten vähän kontaktiopetusta on ja miten se sijoittuu. Mulla on esim useita vapaapäiviä viikossa ja opiskelu on suurelta osin itsenäistä (mulla oli paljon opintoja alla avoimessa yliopistossa ennen kouluun pääsyä, joten tämä myös vaikuttaa paljon kursseihini). Voisinkin jo tässä kohtaa vastata, että mielestäni yliopistossa opiskelu ei ole niin raskasta ja vaikeaa kuin kuvittelisi. Jollain tavalla se on helpompaa kuin lukiossa ja tottakai on todella motivoivaa opiskella jatkuvasti aihetta, joka itseä kiinnostaa. Sivuaineet ja ylimääräiset kurssit ovat ihan omien mielenkiinnon kohteiden perusteella valittavissa. Vapaa-aikaa on paljon (vaikeinta on tosin vetää raja opiskelun ja vapaa-ajan välille kun lukujärjestys ei sitä niinkään määrää). Opiskelijoille ja psykan opiskelijoille järjestetään ihan valtavasti tapahtumia ja ties minkälaista vapaa-ajan aktiviteettia, joten tylsistymään ei pääse, eikä yksin jää. Aika paljon itsestä kiinni, millainen opiskeluajasta muodostuu.

      Opiskelu koostuu tyypillisesti luennoista ja oppimistehtävistä ja/tai tenteistä. Paljon jää opiskeltavaa siis kotiin. Psykalla on myös joitain soveltavempia ja käytännönläheisiä kursseja joissa voi esim. harjoitella omaa vuorovaikutusta tms. Perus- ja aineopintojen sisällöt koostuvat hyvin samantyylisistä asioista kuin lukion psykakin. Paljon niissä on samaa! Meille järjestetään opintojen ulkopuolella myös koulutuksia, joissa käsitellään sitten kaikkea mahdollista muuta mielenkiintoista, joita opinnot ei niinkään sivua. Yhden koulutuksen aiheena oli esimerkiksi psykologin työskentely kriisialueilla (ebola, maanjäristykset, sota..) eli kaikenlaista tulee käsiteltyä. Uskon kyllä että lukiossa psykasta tykännyt tykkäisi myös yliopiston opinnoista.

      Psykologithan voi työllistyä hyvinkin erilaisiin työkuviin (lastentautien psykologi, koulupsykologi, urheilupsykologi, oikeuspsykologi, työpsykologi, tutkija... kannattaa googlata netistä lisää, näitä kyllä löytyy). Psykologista tietoa ylipäätään arvostetaan ja tarvitaan todella monilla muillakin eri aloilla kuten markkinoinnissa, politiikassa, rikosten tutkinnassa jne. Valmiuksia riittää moneen ja varmasti jokaiselle psykologiasta kiinnostuneelle jokin mieluinen työ löytyy! Vuoden lisäopinnoilla voi esimerkiksi napata myös aineenopettajan pätevyyden.

      Mä pääsin sisään pelkästään koepisteiden kautta, enkä hyötynyt yo-tuloksistani mitenkään. Mä en kirjoittanut matematiikkaa ollenkaan ja englannista sain lopulta B:n. Muut tulokseni oli suht vahvoja, mutta ne eivät tässä vaiheessa mua paljon auttaneet. En osaa sanoa millaisista papereista ihmiset ovat hyötyneet, mutta uskon, että sulla olis kyllä todella vahvat lähtökohdat. Kannattaa laskea omat yo-lähtöpisteet opintopolusta. Toisaalta kouluun voi hyvin päästä myös pelkällä kokeella.

      Jyväskylä tuntui mulle kaikin puolin sopivalta ja luonnolliselta vaihtoehdolta. Mua ei napannut Helsinki-Turku-Tampereen vahvasti matemaattinen painotus pääsykokeissa ja opinnoissa. Jyväskylän sijainti päihitti Joensuun. Jyväskylässä myös koulutetaan eniten psykologeja ja koen, että opetus ja täällä tehtävä tutkimus vakuuttavaa. En osaa sanoa Joensuun painotuksista, mutta täällä korkeassa arvossa on esim motivaation ja oppimisen tutkimus ja psykoterapia. Ylipäätään Jyväskylä on ihan loistava ja kaunis opiskelijakaupunki! En haluaisi olla missään muualla kuin täällä.

      Toivottavasti sain vastattua kaikkeen ja toivottavasti sait vastauksistani myös jotain irti! Tsemppiä kirjoituksiin, jos niitä on vielä jäljellä!

      Poista
  7. Oi kiitos ihan hirveästi kun jaksoit vastata!

    Kuulostaa kyllä tosi kivalta kaikkia nuo mitä kerroit! Sain todellakin sun vastauksesta taas vahvistusta, että kyllä psykologia on se ala, jota haluan opiskella. Oonkin jonkin verran katsonut noita erilaisia työnkuvia ja monet vaihtoehdot kuulostaa kyllä tosi mielenkiintosilta. Myös yliopisto-opiskelu kuulostaa mukavalta, koska tykkään itsenäisestä opiskelusta ja opin mielestäni parhaiten itse lukemalla. Oon tykännyt hirveästi esimerkiksi lukulomasta kun on saanut keskittyä just niihin aineisiin, jotka itseä kiinnostaa eniten ja myös aikataulut on voinut päättää itse.

    Laskeskelinkin itseasiassa tänään noita pisteitä opintopolusta. Harmi sinänsä kun Joensuuhun saisin aika paljon paremmat lähtöpisteet kuin Jyväskylään, mutta Jyväskylä kiinnostaisi siis paljon enemmän paikkana just samojen perusteluiden takia mitä sanoit itse miettineesi. Olisi tietty kiva hyötyä jotenkin yo-arvosanoista, mutta toisaalta aina voi päästä kuitenkin pelkän pääsykokeenkin kautta.

    En muista oletko maininnut jossakin postauksessa, mutta tuli vielä mieleen, että kuinka aikaisin aloitit lukemaan pääsykokeisiin? Osasitko kaiken suunnilleen ulkoa ennen koetta vai kuinka hyvin asiat pitää oikeasti olla hallussa? En ole lukenut ollenkaan vielä, koska halusin keskittyä ensin kirjoituksiin. En siis hae vielä tosissaan tänä vuonna vaan ajattelin lukea materiaalit ainakin läpi ja opetella niitä sen verran kuin ehdin, jotta saisin pääsykokeesta edes jotain irti ja ehkä jonkinlaisen kuvan sen vaikeustasosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä kannattaa (etenkin tänä vuonna) yrittää hakea Jyväskylään, jos se paikkana sua enemmän kiinnostaa. Joka tapauksessa ylioppilastuloksilla ei pääse kumppankaan yliopistoon suoraan eli silti on opiskeltava aineisto hyvin ennen pääsykoetta. Jos Jyväskylään hyödyt kuitenkin pisteistäsi niin yhteispisteiden ansiosta sun ei tarvitse saada kokeesta niin paljon pisteitä kuin pelkällä pääsykokeella päässeiden pisteraja edellyttää ja tämä on jo suuri etu.

      Mä hain psykalle kaksi kertaa tosissani ja olin valmennuksessa kumpanakin vuonna. Ekana vuonna tilastomatematiikan valmennus alkoi jo joulukuussa (jolloin aloitin myös tilaston lukemisen) ja artikkeleita aloin lukemaan heti kun ne julkaistiin. Toisena vuonna aloitin tilastomatematiikan lukemisen myöhemmin, koska se oli jo suurimmaksi osaksi tuttua. Pohjalla mulla oli avoimessa yliopistossa tehtyjä opintoja psykasta ja yhden kurssin verran myös tilastomatematiikasta. Ensimmäisenä vuonna jäin pari pistettä vajaaksi rajasta, mutta toisella kerralla pääsin reippaasti yli. Osasin aineistot kyllä aikalailla etu- ja takaperin ja olin valmistautunut paremmin edellisellä kerralla tekemiini virheisiin. Pisterajat olivat olleet viime vuosina niin korkealla, että vedin kylä todella varman päälle ja lopulta sainkin 57/60 pistettä kokeesta. Tänä vuonna pisteytyskin on muuttunut. Toki etenkin artikkeleissa on ihan hurja määrä kaikenlaista nippelitietoa, joten ehkä ihan kaiken osaaminen ei ole realistista.

      Tänä vuonnahan artikkelien lukuaikaa on lyhennetty juurikin sen takia, että myös kirjoittaneet ehtisivät paremmin mukaan. Arvelisin, että artikkeleita on pakko olla myös vähemmän. Kannattaa kyllä ehdottomasti käydä katsomassa pääsykoe (näin itsekin tein). Seuraavalla kerralla on helpompi valmistautua, kun tietää sen rakenteen ja toisaalta myös jännittävä tilanne on tullut tutuksi.

      Poista
  8. Niin, kyllä mää ajattelin ensin yrittää Jyväskylään. Totta tuo, että joka tapauksessa pitää opiskella paljon. Ajattelinkin, että suurin osa aloittaa varmaan todella hyvissä ajoin tilastomatematiikan opiskelun ja sen takia mulla ei tänä vuonna olekaan käytännössä mitään mahdollisuuksia päästä. Se ei kyllä haittaa mua ollenkaan, koska välivuosi on tähän väliin todella kiva vaihtoehto. Toivon vain, ettei niitä tule hirveän montaa. :D
    Ja on kyllä ihan hyvä muutos tuo, että artikkelit tulee vähän myöhemmin niin on vähän paremmat mahdollisuudet päästä suoraan lukiostakin, mutta tosiaan ennen niitten julkaisua ois kuitenkin pitänyt olla tilastomatikka jo aika hyvin hallussa eli ois pitänyt opiskella sitä kirjotusten kans päällekkäin. Ihan mielenkiintoista kuitenkin käydä katsomassa Jyväskylän yliopisto ja se koe. Pitää sitten ensi vuonna alkaa lukemaan jo tosi hyvissä ajoin tehokkaasti ja toivoa, että se riittäis!

    VastaaPoista

Instagram @jjjuliaeveliina

© Fifty Ways. Design by FCD.