Olen Raumalla!

Vieressäni oleva televisio pauhaa olympialaisten karnevaalimusiikkia ja suihkutiloihin ahdattu pesukone kiukuttelee ja valuttaa vaahtoavaa vettä lattialle. Poikaystäväni pikkuyksiö on hetkessä täynnä elämää ja joudun pinnistellä saadakseni tekstiä ulos edes yhden kirjaimen tuntivauhdilla.

Kerroin edellisessä postauksessa, että poikaystäväni muuttaa opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja edessä on toistaiseksi määrittelemättömän pituisia 'hetkiä' kaukosuhteessa. Kartalla kolmensadan kilometrin päässä siintävä (t)Rauma on siis saanut osakseen erittäin pahoja katseita Etelä-Pohjanmaan suunnalta. Lauantaina hyppäsin kuitenkin muuttokuorman sekaan ja lähdin tutustumaan tähän poikaystäviä puoleensa vetävään pirulaiseen. Täällä sitä ollaan vielä kolmen päivän jälkeenkin ja todennäköisesti tullaan olemaan vielä aika monen monta päivää lisää.
Hyppy peltojen ja metsien ympäröimästä maalaistalosta suoraan keskustan kerrostaloyksiöön sai pohjanmaan tytön hurmiomaisella tavalla hämilleen heti ensimmäisenä päivänä. En ollut suoraan sanoen varma olinko enää edes Suomen rajojen sisäpuolella, sillä tunnelma oli täällä niin erilainen. 

Käytiin kävelyllä vanhassa kaupungissa, jonne lämmin lauantai-ilta oli houkutellut kasapäin muitakin kaupunkilaisia. Ihastelin silmät sydänkuvioilla vanhoja värikylläisiä rakennuksia ja pieniä suloisia kylttejä kahviloiden edessä. Kadut olivat pullollaan noita romanttisesta tunnelmasta rakennettuja kahviloita, vanhanaikaisia pikkuputiikkeja ja kampaamoja. Loppumatkasta mua ja Valtteria huvitti oikein kunnolla tuo partureiden ja kauneushoitoloiden määrä, joka vaikutti moninkertaiselta kaikkeen muuhun verrattuna. Muutaman sadan metrin kauppamatkalta löysin tietysti myös aivan liian monta pokemonia, whaaaaat?!

Lauantain jälkeen sää palasi taas sateiseksi ja kylmäksi, joten ollaan tehty vuorostaan lähempää tuttavuutta maalintuoksuisen asunnon kanssa. Yhteiset vapaapäivät ovat meille niin harvinaisia, että isojen sielujemme yhtäaikainen sovittaminen parinkymmenen neliön sisään ei ole tuntunut edes haastavalta. Toki ollaan ehditty käydä myös tutkailemassa ruokakauppa ja lähialueen kirppikset perinpohjin, sekä kuvailemassa asukuvat kalisuttavan kylmässä ilmassa ja siihen täysin epäsopivassa asussa (ja tietysti valinnanvaikeuksien takia viiletettiin vanha kaupunki aika monesti päästä päähän, ennenkuin mielestäni sopiva seinä löytyi). Kotona ollaan katsottu harry potteria, suunniteltu mun blogille uutta ulkoasua ja syöty kanakeittoa yömyöhään. Mä tietysti hinkkaan asuntoa koukuttavalla limepuhdistusaineella minkä kerkeän ja herään joka aamu aikaisin keittämään kupillisen vihreää teetä.

Keskiviikkona Valtterilla alkaa koulu ja todellinen arki pääsee starttaamaan. Mä jään tänne tällä erää vielä joksikin aikaa ja yritän ahertaa yksinäisyydessäni avoimen opintoja eteenpäin. Aika karmivan kutkuttavaa on ajatus siitä, että tulen viettämään päiviä täällä kaupungissa, josta en tunne yhtään mitään tai ketään. Mietin vain, mitähän kaikkea tulevat vuodet pitävätkään sisällään? Elämä on tällä hetkellä ja tästä hetkestä lähtien erittäin jännää!

Asu (saatu): SheIn

Tämän postauksen kirjoittaminen on kestänyt niin luvattoman kauan, että television karnevaalit ovat vaihtuneet Valtterin omaksi elokuvaillaksi. Valtteri on saanut kesytettyä villin pesukoneen tai ainakin se on pysynyt jo jonkin aikaa hiljaa. Välillä on soinut puhelin ja välillä tietokoneen akku on käynyt kriittisissä lukemissa. Ehkäpä nyt on mun aika kömpiä sänkyyn, sillä remonttimies lupasi rientää jo aamuvarhain taikomaan kämppään loppusilauksen. Levollista yötä kaikille! ♥