

Tähän asti elämäni on noudattanut varsin suoraviivaista kaavaa, joka on kulkenut läpi peruskoulun ja lukion, horjahtamattomana pysynyt omalla tarkasti suunnitellulla polullaan. Kaikki pysäkit ovat olleet suopeita tahdolleni ja se on sopinut minulle paremmin kuin hyvin. Elämä on ollut helppoa. Nyt kuljettaja mitä ilmeisemmin kuitenkin päätti, että on minun vuoroni suistua viitoittamattomille metsäreiteille ja ottaa vastaan hieman takapakkia. Tunnen, että mua tällä hetkellä koetellaan, ihan ansaitustikin tosin. Järki sanoo, että pysähdy nyt hyvä ihminen hetkeksi paikoilleen ihastelemaan näitä ainutlaatuisia maisemia. Mutta minä sen sijaan kärsimättömänä yritän survoa palasia palapeliin, vaikkeivät ne selvästikään loksahda paikoilleen.

Tällä hetkellä on jokseenkin sellainen olo kuin en pääsisi elämässäni eteenpäin. Vaikka toisaalta tällä hetkellä edessäni on enemmän avoimia ovia kuin koskaan aikaisemmin. Olen yhtäaikaa kauhuissani kuin myös innoissani uudenlaisesta vapaudesta. Tasapainon löytämiseen voi mennä vielä tovi.
Yksi suuri muutos tulee koskemaan parisuhdettani, sillä se on muuttamassa muotoaan kaukosuhteeksi. Välissä on 300 kilometriä. Valtterilla alkaa koulu Raumalla, jonne kulkuyhteydet ilman autoa ovat hatarat. Puolen vuoden ajan pystyn viettämään tuolla suuren osan ajastani, mutta sitten peliin tulee luultavasti valmennuskurssit ja yksi mahdollinen opiskelupaikkakuntanikin on toisella puolella Suomea. (:D) En ole aikaisemmin osannut tätä liiallisuuksiin murehtia, mutta yhtäkkiä muuttopäivän lähestyessä tilanne muuttuu todellisemmaksi. Tietysti mulla on samaan aikaan suuri osa elämästä myös täällä Etelä-Pohjanmaalla ja kieltämättä Rauma ei lämmitä sydäntäni kovinkaan paljoa. Olen kyllä luottavaisin mielin meidän tulevaisuuden kanssa, mutta tottahan tämä on epämukava tilanne vuoden yhdessäasumisen jälkeen. Ja kuten arvata saattaa, tämä on yksi painavista asioista, joka seisoo opiskelupäätösteni ja työhakujen edessä.

Olen myös pitkään haaveillut aloittavani uuden harrastuksen, kuntonyrkkeilyn. Kuin taikasauvan heilautuksesta siihen tarjoutuu nyt mahdollisuus, mikäli kahden kaupungin väliä matkustavana saan sen jotenkuten onnistumaan. Tälläisiä pieniä mahdollisuuksia on jokapuolella. Lisäksi varattiin perheen ja pienen sukulaisporukan kanssa syyslomalle matka Rodokselle, joka tietysti tuo oman auringonpaisteensa, valopilkkunsa, syksyn hämärään.
Näin, kuten näette, elämä on välillä monimutkainen verkko hyvää ja pahaa, mahdollisuuksia ja umpikujia. Joskus tuo kaikki kaatuu päälle, mutta onneksi aina on olemassa myös positiivisia ajatuksia ja toivoa. Joskus omat murheet tuntuvat säälittävän pieniltä ja vähäpätöisiltä muiden rinnalla, mutta ne ovat silti aina yhtä todellisia. Tässä minullakin on vielä rutkasti opittavaa, mutta ehkäpä voin samalla opettaa myös teitä aitojen ja kiillottamattomien ajatusteni kautta.

23 kommenttia
Voi Julia! ♥ Pystyn samaistumaan sun tekstiin uskomattoman hyvin. Kerta toisensa jälkeen aina ihmettelen, miten lahjakas kirjoittaja olet. Mä oon ihan varma, että meille molemmille on varattuna jotain ihan ihmeellistä ja uutta. Kun vaan uskalletaan ottaa se vastaan ♥
VastaaPoistaIna! ♥ Vitsi meillä onkin jännä vuos tiedossa! Ihan varmasti meillä on edessä jotain, mitä ei vielä osata edes odottaa! Kiitos ihanasta kommentista! <3
PoistaUuu tsemppiä tohon harrastukseen! Kuulostaa jännältä!
VastaaPoistaJa toi on niin tuttu tunne, kun tuntuu ettei elämä etene mihinkään suuntaan ;( Mutta, tsemppiä siihenkin, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Ja kun pääset kouluun (huom KUN pääsen ;) ) niin oot hyvin valmistautunut ainakin ja ennenkaikkea motivoitunut <3
Haha oon kyllä ihan innoissanu tuon harrastuksen kanssa, vaikken ole vielä edes koittanut! XD
PoistaJa kiitos ihanasta ja ymmärtäväisestä kommentista! <3
Todella ihana ja aito teksti ♥ Muistan itsekkin hyvin välivuoden aiheuttamat pohdinnat tulevasta ja kuinka sen ajan käyttäisi mahdollisimman tehokkaasti. Parhainta on ottaa kaikki irti siitä vuodesta, koska koulun penkillä on saanut olla jo useamman vuoden ja hyvällä lykyllä välivuoden jälkeen on taas useamman vuoden koulussa :D
VastaaPoistaMun opiskelupaikka on Raumalla ja mä kanssa aluksi en oikein välittänyt koko kaupungista, mutta siellä on omat erittäin positiiviset puolensa ja lisäksi mielettömän upeita paikkoja kierrellä :) Mä uskon, että tulet viihtymään siellä hyvin vierailuillasi :)
Kiva että siellä on joku, joka pystyy jotenkin ymmärtää näitä pohdintoja. Tuo on kyllä niin totta, ettei nyt auta kuin ottaa ilo irti!
PoistaJa voi miten kiva kuulla kokemuksestasi Raumalla! Nyt olen alkanut kiinnittämään huomiota ihmisten asuinpaikkoihin siellä suunnalla, mutta en kyllä ole yhtään Raumalla asunutta/asuvaa vielä bongannut. Löysin sun blogista sopivasti "Rauma" tunnisteen ja käyn kyllä nyt huolella stalkkailemassa ne postaukset läpi!! :D<3
Kiitos ihanasta kommentista! <3
Tosi ihana teksti Julia! Ja niin ihania kuvia❤
VastaaPoistaKiitos hurjasti! <3
PoistaUpeita kuvia ja ihanan aito teksti! Oon ollut samantapaisissa elämäntilanteissa, mutta aina asiat on jotenkin onneksi selkeytyneet - oon varma että näin käy sullekin. Tsemppiä!♥
VastaaPoistaps. Tsemppiä myös kaukosuhtehteeseen, mun poikaystävä asuu Sveitsissä, joten tiedän millaisia haasteita kaukosuhteisiin liitty! Onneksi niistäkin selviää :)
Kiitos paljon kommentista ja ymmärryksestä! <3 Hui, mutta mahtavaa kuulla että kaukosuhde toimii myös kahden maan välillä!
PoistaIhanan aidon tekstin olet kirjoittanut <3! Ja tiedän niin tasan mistä puhut kun olen itse tuollaisen samankaltaisen vaiheen elänyt :) Kyllä ne murheetkin ja ikävät jutut siitä vielä ajan kanssa iloksi muuttuu :)! tsemppiä <3!
VastaaPoistaVoi kiitos paljon kommentista ja tsempeistä! <3
PoistaTodella paljon tsemppiä ja voimia sinne suuntaan!<3 Kirjoitit kyllä tosi hyvin ja omatkin ajatukset tietyistä asioista hieman heräsivät. Ps. Upeat kuvat<3
VastaaPoistaSuuret kiitokset ihanasta kommentista! <3
PoistaYmmärrän täysin! Paljon tsemppejä! Olet hieno tyttö, ja tulet pärjäämään elämässä mitä tahansa teetkin! :)
VastaaPoistaKiitos tsempeistä ja kommentista! <3
PoistaIhanan syvällisia ajatuksia sinulla, vaikutat aina niin aidolta ja helposti ymmärrettävältä!♥ Tsemppiä ja toivon todella että asiat järjestyvät parhain päin!
VastaaPoistaVoi miten ihana kommentti, kiitos paljon! <3
PoistaHyvä postaus:)
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaNiin aito postaus<3 Elokuuhun kuuluu niin tietynlainen haikeus ja odotus:) Tsemppiä sulle ihan superisti<3
VastaaPoistaVoi kiitos! <3 Tuo on kyllä totta!
PoistaEi vitsi samaistun noihin fiiliksiin niin täysin! Itsellä juuri lukio päättyi ja viettelen välivuotta omasta tahdostani (tai vähän ehkä pakosta kun ei ole mitään ideaa siitä mikä olisi mulle se oikea ammatti) ... Fiilikset on just niin semmoset että ois hukassa ittensä kanssa ! Ihanaa lukea jonkun samanlain ajattelevan tekstiä !
VastaaPoistaelinaeveliinaa.blogspot.fi