Prinsessapäivä

Ystävänpäivä. Yleensä vietän sen jaellen haleja, kortteja ja hymyjä kaikille. Tavallaan tein sen tänäkin vuonna ainakin hymyjen ja halien osalta, vaikka ystävänpäivä jäikin leijumaan haamuna jännittävän vanhojenpäivän taakse. Tunsin kuitenkin koko päivän hyvää tunnetta siitä, että ympärillä oli niin paljon ihmisiä jotka välittivät ja huolehtivat. Erityiskiitokset myös blogini lukijoille! ♥ Sieltä löytyy teitä, jotka ootte saanu mun sydämen sulamaan moneen otteeseen poskilla vierivien kyynelien kera.

Mun instagramin seuraajat ja facebookin kaverilistan stalkkerit onkin päässyt jo näkemään palasia mun mekosta. Tietenkin myös ne, jotka olivat paikan päällä katsomassa mun pyörähtelyä. Paljastinkin jo aikasemmin mekon värin, jota ei ollut varmasti vaikea arvata. Vaaleanpunainen on varma valinta. ;)
Kampaustakin ehdin pohtia moneen otteeseen. Koekampauksessa ajatukset alkoi kuitenkin selkeämään ja eilen mun päähän taiteiltiin tällainen. En halunnut nutturaa, vaikka ne ovatkin upeita ja pysyvät hyvin päässä. En halunnut myöskään tiaraa tai muita koristeita, sillä mekossani oli mielestäni jo aivan tarpeeksi. Halusin päähäni tarpeeksi yksinkertaisen kampauksen, jossa tunnen oloni turvalliseksi. Hyvän valinnan tein ja kampaus pysyi hyvin myös seuraavaan päivään.
IItse tanssit meni sinänsä ihan hyvin. Lukuunottamatta sitä, että mun vannehame lähti purkautumaan jo ensimmäisessä tanssissa. Toisessa alin vanne päättikin lähteä irti ja raahautua perässäni muiden tanssioiden jalkoja hakaten. Onneksi opettaja huomasi hädän ja tuli pelastamaan. No aina pitää olla haasteita. Tälläkertaa haaste heitettiin mulle.

Kaikki oli tosi upeina ihanine mekkoineen ja kampauksineen. Kerrankin saatiin leikkiä prinsessoja ja prinssejä oikeen kunnolla.
Mun meikit oli aika yksinkertaiset. Kävin ottamassa pari päivää aikaisemmi ripsienpidennykset, jotka pelastivat koko meikkini. Luomiin en halunnut mitään tummaa, vaan taiteilin vaaleanpunaisen glittermeikin, joka pysyi koko päivän hyvänä, vaikka pahoin pelkäsin, että glitterit on ensimmäisten laukkapolkkien jälkeen poskilla. Kiinnitin huomiota myös kunnon pohjustukseen, mutta en tohtinut varoitusten jälkeen lähteä taiteilemaan sen kummempia varjostuksia naamaani.
Äitin nappaama kuva musta ja mun tanssiparista illan viimeisessä tanssiesityksessä. Sali oli täynnä katsojia, etenkin ylpeitä vanhempia ja sukulaisia. Kaikilla meni hyvin ja kehuja sateli joka puolelta. Viimeisen tanssin jälkeen heitin korkokenkäni mahdollisimman kauas ja pyysin anteeksi laastareiden peittämiltä varpailtani. Mekko vaihtoon, villasukat jalkaan ja suuntana jatkot. Nukuttu ei paljoa, mutta onneksi myöhemminkin ehtii.Kuvia tulee luultavasti lisää myöhemmin, kun niitä käsiini saan. Paikanpäällä oli myös kuvaaja, jonka kautta saatiin otettua toivottavasti muutamia onnistuneita kuvia. Jos joltain teiltä katsomassa olleilta löytyy kuvia, niin olisin kiitollinen jos laittaisitte niitä mulle.