Body positivity - saat olla myös laiha ja muodoton

... enkä tarkoita otsikollani missään nimessä sitä, että on ok laihduttaa itsensä luuksi ja nahaksi. Terve ja hyvinvoiva keho (ja mieli) on vaalimisen arvoinen asia, eikä valtava kuormitus kummassakaan ääripäässä ole kenellekään hyväksi. Haluan vain sinun muistavan, että meillä on luonnostaan hyvin erilaisia kehoja ja jokainen niistä on yhtä kaunis ja arvokas. 

Body positivity -kampanjan tarkoitus onkin viestittää edellä mainitsemaani sanomaa kaikkien kehojen kauneudesta. Tänään haluan tuoda oman panokseni keskusteluun ja nostaa parrasvaloihin ulkomuodon, joka ei ole ehkä ihan yhtälailla paistatellut somessa tässä valossa. 

Selasin eräänä päivänä omaa facebook-sivuani. Muutama (ikuisuus) vuosi sitten silloisessa hittisomessa kiersi erilaisia "tykkää tästä, niin... " -postauksia. Mun seinälle joku oli kirjoittanut muun muassa "tosi laiha", "järkyttävän laihat jalat". Entä jos olisin kirjoittanut jonkun someen, "lihava", "aikamoisen tukevat kankut", tai "kesän kookkain maha"? Olisiko tällöin hyvän maun raja jo kilkattanut ja kovaa? Hoikat vartalot ovat pitkään edustaneet esimerkiksi mallimarkkinoilla ja usea on takuulla kokenut, että ihmisiä tuputetaan juuri tähän muottiin. Tietoisuus ulkonäköpaineista ja syömishäiriöistä on myös kasvanut. Kaiken summana on varmasti helppoa kuvitella, että hoikan kropan takana täytyy olla vähintäänkin ankara dieetti tai mielenhäiriö. Ehkä pinnalle on pompannut välillä kateuskin. Syystä tai toisesta hoikan vartalon kommentointi ei ole ollut ehkä yhtä sosiaalisesti paheksuttavaa kuin tukevamman vartalon, vaikka kumpikin ryhmä on takuulla saanut kuraa niskaan. Hoikkavartaloinen voi kuitenkin pahoittaa mielensä kommenteista siinä missä kaikki muutkin. Täytyy myös muistaa, ettei iso- tai pienikokoisuudessa ole välttämättä suoraviivaisesti kyse siitä, paljonko roskaruokaa mättää. Terveisin minä, joka olen vetänyt ruokaa ja herkkuja kaksin käsin ja ollut samaan aikaan alipainoinen. Isokokoinen ihminen voi hyvinkin käydä lenkillä päivittäin, hoikalla ihmisellä voi olla selluliittiä, eikä syömishäiriöinen aina näytä langanlaihalta. Terveyden analysointi pelkän ulkokuoren pohjalta ei ole helppoa.

Mä edustan vartalonmallia, joka on luonnostaan melko hoikka ja tasapaksu. Nykyään pituuskasvun loputtua ja kuntosalilla käymisen aloitettuani olen saanu hieman lihaa luiden ympärille ja olen kohonnut "normaalipainoon".  Lapsuudessa ja teini-iässä tilanne oli toinen, kun kasvoin reippaasti pituutta ja huitelin  hyvästi alipainon lukemissa. Murrosikäkään ei ehkä tavoittanut mua ensimmäisten joukossa tai ei vähintäänkään näkynyt kehossani räjähdysmäisen nopeasti. Olin varmastikin erinäköinen kuin monet ikäiseni tytöt, joilta löytyi tissiä ja persettä. Mitään muuta asiaa itsessäni en olekaan yhtä paljon selitellyt ja puolustellut kuin omaa ulkomuotoani. Yläkoulussa ikäiseni poika kerran tivasti multa, että minne hittoon mun tissit ovat jääneet. Kerran eräs toinen poika lähestyi mua viestillä "sun naama on ihan ok, mutta tee keholles jotain".  Mikä mahtava tapa aloittaa keskustelu! Tytöille olin lauta, joskus luuviulu. Vielä ihan parisen vuotta sittenkin luin ylilaudasta keskustelun, jossa analysoitiin mun perseen olevan tulevaisuudessa. Wtf. Olen kiitollinen siitä, että nämä kaikki kommentit ovat mussa aiheuttaneet lähinnä tämän "wtf" -reaktion kommentoijaa kohtaan. Siitäkin huolimatta, kommentit ovat tallentuneet eläviksi muistoiksi mieleeni ja kyllähän mäkin välillä katselin peilistä itseäni ja pohdin, olenko mä normaali vai jokin outolintu. Lopulta tulin siihen tulokseen, että täysin normaali. Tällä stoorilla haluan kertoa sulle, ettei sun tarvitse antaa edes niiden ilkeimpienkään kommenttien vaikuttaa siihen, mitä ajattelet itsestäsi. Sulla on täysi oikeus rakastaa kroppaasi, oli se sitten aivan MINKÄ kokoinen tahansa. Mä ainakin rakastan omaani täysillä.

Ja tässä tiukkaakin tiukempaa faktaa: Olet täysin ok kaikkine kiloinesi tai ilman. Iso takapuolesi on upea. Samoin pienempi sellainen tai vaikkapa rinnat, jotka eivät tarvitse edes liivejä tuekseen. Ei haittaa vaikka et ylety ottamaan mukia kaapista, eikä haittaa, vaikka olet kaikkia muita päätä pidempi. Ihan oikeasti tämä KAIKKI voi olla ihan täysin normaalia. Meillä jokaisella on syntymälahjana annettu kroppa, joka ei ole ehkä samanlainen kuin jonkun toisen kroppa tai joka ei ehkä uppoa sosiaalisessa mediassa hehkutettuun "täydellisen vartalon" muottiin (ja huomaa, ettei tämä muottikaan ole pysyvä. Välillä on ihailtu valtavaa vatsaa, joskus poikamaisen laihaa kroppaa, joskus lihaskimppuja. Somen luoma kuva ei ole kiveen hakattu totuus.)  Pidä huolta ja rakasta sitä kehoa, mikä sulle on annettu. Sä asut siinä loppuelämäsi. Sun kehon sekä sun mielen hyvinvointi on paljon tärkeämpää kuin mikään muu.

Rakkautta päivääsi!