Kuinka fuksivuosi psykalla on alkanut?

Kaksi pääsykoekevättä, kasapäin naurettavaa nippelitietoa, hullunkiillon värittämää pänttäystä, tyhjentynyt kukkaro (kiitos valmennuskurssit ja avoimen opinnot) ja suuria tunteita äärirajoillaan. Kysymys kuuluu, oliko se kaiken vaivan arvoista? 

Hell yeah!! Jo pienen maistiaisen jälkeen uskallan todeta, ettei tekemäni työ ollut turhaa. Odotukset ja unelmointini eivät olleetkaan turhan korkealentoisia, sillä niihin on vastattu.

Viime vuonna muistan katselleeni melkein tippa linssissä psykologien biletystä somen lävitse. Suolaa haavoihin, todellakin. Oikeastihan valitsen ennemmin kotisohvan kuin yökerhon, mutta olisin silti erittäin mielelläni soluttautunut niihin opiskelijabileisiin.

No, nyt fuksina olen sitten vihdoin siinä tilanteessa, että eteeni on kannettu suurinpiirtein tarjoittimella erilaisia illanviettoja. Pakkohan ne kaikki on ollut koluta läpi, ettei vain jäisi mistään paitsi. Teemabileiden rakastajattarena voisin nostaa tapetille vaikkapa vankilateemaiset fuksisitsit. Okei, ehkä olen hitusen katkera siitä, että viime vuonna kyseisten juhlien teemana oli Harry Potter.. Ja okei, en ollut yhtään kärryillä sitseistä muutenkaan.

Ylipäätään olen niin innoissani siitä, että "uudessa elämässäni" riittää uudenlaista tekemistä ja kokemista vaikka joka sormelle. On harrastusmahdollisuuksia, retkiä, överimielenkiintoisia koulutuksia..
  Jos juhlateemasta siirryttäisiin sitten sinne varsinaisen opiskelun puolelle. Voitte varmasti kuvitella kuinka piiiitkän kesäloman jälkeen sormet oikein syyhyävät päästä opiskelemaan. Myönnetään, että ihan pari kertaa on käynyt mielessä, että koska se opiskeluarki oikein paljastuu näiden kaikkien juhlien takaa. Ensimmäisenä viikonloppuna yritin oikein keksimällä keksiä itselleni jotain opiskeltavaa.

Nyt ehkä ollaan enemmän jo opiskelujen puolella. Kurssit ovat lähteneet rullaamaan ja ensimmäiset luennot ovat takana. Mullahan oli jo etukäteen psykan perus- ja aineopinnot suoritettuna, joten hyppäsin opinnoissa hieman eteenpäin. Aloitin sivuaineista ja joistain pakollisista kursseista. Parasta on se, että pääsen vihdoin kehittämään omaa ammatti-identiteettiäni kunnolla ja pääsen käsiksi itse asiaan. Eilen mulla alkoi muun muassa täällä itkukurssin maineen saanut vuoden mittainen "terapia". Kuinka siistiä?!

Btw ilmottauduin myös koekaniiniksi erittäin mielenkiintoiseen aivotutkimukseen, jännää.
Tämän postauksen voisi varmaan tiivistää siten, että aika intopiukeana täällä ollaan. En malta odottaa, että pääsen postailemaan teille lisää kaikesta. ♥

Lue myös: musta tulee psykologi ja miksi kannattaa opiskella avoimessa yliopistossa.

P.s. tää kuvauspaikka on mun uusi lenkkipolku. Pari sataa metriä keskustan kaupoille ja sama matka luontoon. Maalais-kaupunkilainen kiittää!