Pääsykokeiden jälkihiki

..mikä ällöttävä otsikko. 

Rankka työ, rankat huvit. Tehokas työskentely, laadukas vapaa-aika. Nämä perustavanlaatuiset käsitteet ovat jälleen kerran kantapään kautta opitut ja mieleen teroitetut. Olen melkoisen varma, että pääsykoehuum(a/e) sai mut keväällä astumaan ansaan pahemman kerran. Silmät pyöreänä paahdoin menemään nukkumaanmenoajankin yli, koska en tuntenut väsymystä, en kyllästymistä. Kuten musta tulee psykologi -postauksessa kerroin, "jälkihikihän" se sieltä sitten palautteeksi puski. Enkä ole selvästikkään ainoa, joka näin jälkeenpäin on kehossaan tuntenut väsymyksen ja rasituksen tai huomannut flunssan kutittavan kurkkua. Keho ja mieli on yhtä. 

"Se on psykosomaattista, yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat. ~nipsu

Hurjaa, että pääsykokeista on kulunut jo näin reippaasti aikaa, mutta vasta nyt koen olevani lähes sataprosenttisen palautunut. Harhaisesti kuvittelin, että ilouutiset olisivat kumittaneet kaiken sen kärsimyksen (haha, aika rajua?) ja itsen laiminlyönnin. Väsymys olisi sekunnissa muuttanut muotoaan yllitsevuotavaksi energiaksi. Höpönpöpön. Aika on ehkä kullannut muistot, mutta mieli ja keho eivät nollaannu sormia napsauttamalla. Ne vaativat lepoa ja hellää huolenpitoa, kirjaimellisesti lomaa.

Vaikka kesätyöni on ehkä maailman mahtavin, on se työtä silti. Vaikka juhlat on kivoja, osuvat ne niihin ainoisiin vapaapäiviin. Vaikka muuttaminen on kirpsakan jännittävää, on se samalla myös kasa paperia ja armoa antamaton kyynärpäätaisto asunnonmetsästäjien välillä. Viime viikonloppuna ensimmäisen kerran tänä kesänä sain nauttia ihan aidoista oikeista vapaapäivistä ja se todentotta kuivasi viimeisenkin jälkihien, vihdoin.

Mulle laadukkaimista laadukkain vapaa-aika on sitä, kun voin unohtaa huoletta kellon kulun ja toimia spontaanisti (mitä en ehkä arkene kovinkaan paljoa tee) tehden juuri niitä asioita, jotka sillä hetkellä tuntuvat hyvältä.

Perjantaina mun oli tarkoitus mennä iltavuoroon töihin, mutta  kas kummaa, edessäni valkenikin vapaailta. Ja niimpä sitä sitten kiidettiin Valtterin kanssa mökille viikonlopuksi. Kalalta tuoksuva merituuli ja tulikuumaa sauna oli luksusta. Sattuipa vielä niin hyvä tuuri, että lauantaina Kristiinankaupungissa oli kesämarkkinat, joissa mekin vietettiin muutama aurinkoinen tunti. Ihailin hurmoksissani vaaleanpunaisia taloja siihen saakka, että epähuomiossani lähes nyrjäytin nilkkani. Valtteri taisi hieman hävetä ottaa kuvia vaaleanpunaisen talon laidalla keikistelevästä tyttöystävästään. Madeltiin väenpaljoudessa ja ostettiin monen monta pussillista syömistä, joiden edesauttamana maha todella pömpötti sunnuntaina.
Mökkiviikonlopun jälkeen lähdin intopiukeana mummuni ja hänen siskojensa kanssa kiertämään Seinäjoen kirpputoreja, koska he olivat tälläisen kesälomaidean saaneet ja autokyytiä vailla. Oli kyllä piristävästi tavallisesta arjesta poikkeava reissu mummeliseurassa. Erään siskon pihaan kaartaessa kiinnitin silmäni jälleen söpöön taloon (joka ei kuvissa pääse oikeuksiinsa, minusta se näytti lilalta), jonka edustalla minua oli tietysti pakko vielä kuvata päivän päätteeksi. Toinen kantoi kukkapurkkeejaan kuviini somisteeksi ja toinen ohjeisti, että minun täytyisi katsoa kameraan kuvissa, ei seinään. Akku loppui liian lyhyeen.

Nämä kaksi reissua varmistivat, että olin todellakin päässyt astelemaan stressivapaille kesälaitumille.
Kristiinankaupungin markkinoiden ihana brittiläinen koju, joka oli täynnä makoisia fudgeja ja muita suussa sulavia herkkuja. Täältäkin tuli ostettua yksi pussi.. 

Nyt tämä kesätyttö lähtee tekemään vielä yhden työvuoron ja sitten lomailenkin siihen saakka, kunnes reppu selässä astelen yliopiston ovista sisälle. Ihanaa viikonloppua! ♥