Rhodes part 2 - by the pool

Life is better by the pool.

Kun matkustaa isolla porukalla, syysloman aikoihin ja tiukkaan moniääniseen kriteeristöön kuuluu muun muassa lähtö Vaasan lentokentältä, ei ole hirveästi varaa valita. Rodoksen Kalitheassa sijaitseva Eden Roc -niminen hotelli olikin lähes ainoa käypä vaihtoehto internetin lomavalikoimissa, joten sinne lähdettiin. Hotellialue oli iso ja sieltä löytyi kaikki tarpeellinen altaasta, merestä ja siististä hotellihuoneesta lähtien.

Meillä oli jälleen hotellilla all inclusive, mikä ollaan todettu parhaaksi suuren porukan kanssa matkustellessa ja etenkin kun hotellin lähettyvillä ei ole helppoja ruokailupaikkoja. Äitin kanssa matkustaessa ollaan menty vähemmällä, jolloin laiskuuksissamme päivällinen on koostunut välillä pelkästä näkkäristä, koska kuumuudessa ruokahalukin tuntuu jäävän toissijaiseksi. Tällä reissulla ihan altaan lähettyvillä oli tiski, josta sai vähän liiankin helposti haettua limppareita ja kitkerän makeita alkoholidrinkkejä - niin paljon kun jaksoi juoda. Lähes kaikkea tuli maisteltua, vaikkakin loppuviikkoa kohden olisin mieluiten huuhtonut sisälmyksiäni pelkällä vedellä (jota ei saanut yhtä helposti, eikä ilmaiseksi). Tilannetta ei auttanut äiti ja enoni, jotka olivat vilpittömän vakuuttuneita siitä, että tequila parantaa neljäviikkoisen yskäni. :D Niimpä mut pakotettiin juomaan raakaa tequilaa lasista, eikä juomatiskin naisella tainnut olla hajuakaan mitä shotti mahtaa tarkoittaa. Puistattaa ajatuskin, sillä en oikeasti käytä alkoholia melkeinpä ikinä ja vältän kaikkea mikä maistuu muulta kuin kukkasilta ja vaahtokarkeilta.

Bikinit: eBay, näistä tuli mun ihan lempparit!

Rodoksella aurinko paistaa vuodessa noin 300 päivää. Haha, mietittiin vaan meneeköhän Suomessa tuo ihan toisin päin, todennäköisyyksien mukaan 300 päivän ei-aurinkoa? Auringonpaisteen todennäköisyys toteutui myös meidän lomaviikon aikana, eikä myöskään saatu osaksemme pisaraakaan vettä. Jostain syystä murehtijamestari mummumme oli kuitenkin tulkinnut sääennusteista niin, että ollemme joutuneet Kreikan rankkasateiden uhreiksi. Ei siis aivan. Lokakuu näkyi jossain määrin ilman lämpötilassa, joka pyöri 25 asteen lukemissa. Sinänsä tuo lukema on juuri sopiva, mutta rantalomalla ei muutamat lisäasteet olisi olleet haitaksikaan, kun hädän hetkellä pääsee kuitenkin vilvoittautumaan jääkylmään veteen.
Vietettiin hotellilla ja etenkin altaalla varmasti suurin osa lomasta, eikä tehnyt edes tiukkaa. Altaalla järjestettiin jatkuvasti liikunnallista toimintaa, kuten vesipooloa, vesikorista ja vesijumppaa. Osallistuin kaikkeen heti kun tervehdyin riittävästi. Altaan vesi oli suolaista merivettä, joka kirveli silmiä aika huolellisesti ja voitte varmasti arvata, että vauhdikkaat pallopelit saivat veden räiskymään suoraan noihin kahteen kohteesen. Ensimmäisessä pelissä vetäisin päähäni veljeni uimalasit, joissa oli myös se nenän peittävä osa. Idea oli naurettava, sillä lähes tukahduin naamariini, jossa nenällä vahingossa hengitetty happi tökkäsi kuin seinään. Vesipeleissä yltyvä yskä toi tietysti vielä oman kauniin lisämausteensa säälittävään hengitysyritykseen. Seuraavina päivinä turvauduin vähän pienempiin uimalaseihin ja lopputulos oli jälleen erittäin naurettava, mutta pysyipähän silmämunat puhtoisina.

Osallistuin viikon aikana kerran myös puolitoistatuntiseen joogaan, mikä oli lähes yhtä tuskastuttavaa kuin mindfulnessyritykseni. Lisäksi idea oli niin extempore, että lähdin tunnille pienessä rantahameessa, jonka alta totaalisesti vilkkui kaikki mahdollinen ja vieläpä jokaiseen ilmansuuntaan. Loman aikana ehdittiin pelailta vielä tennistä, rantalentopalloa, minigolfia, biljardia ja jotain kuulapeliä, jossa olin vahingossa yllättävän hyvä. Olin niin innoissani näistä kaikista peleistä, vaikkakin rantalentopallossa meinasin saada pahoja katseita, kun en suostunut pelata kuin noin metrin kokoisella alueella, johon aurinko ainoastaan paistoi. Kuka nyt lomalla viitsii varjossa värjötellä?

Jotenkin tälläisistä pesäkopista mulle tulee ensimmäisenä mieleen Suomi ja vilpoiset terassit. Pehmoinen pesäkoppi sopisi unelmataloni sisustukseen ja  mukavaksi vaihtoehdoksi "blogitoimistolle", mutta ei mulle tullut kyllä mieleenkään hypätä tuonne märissä bikineissä auringon paahtaessa kuumimmillaan. Söpö ja jokseenkin romanttinen elementti tuo jokatapauksessa on.
Muistuupa mieleeni ala-aste, jolloin oli varmaankin maailman järkyttävin synti pukeutua samanlaiseen paitaan kuin kaveri. Se oli selvä pissiksen merkki. Vanhemmalla iällä tälläiset mätsäävät tai jopa samanlaiset asut ovat musta hauskaa vaihtelua ja tuovat extraa pukeutumiseen. Huomasinkin eräänä iltana samassa huoneessa majoittuvan serkkuni kaivelevan matkalaukusta tismalleen samanlaista paitaa, mikä kuuluu mun vakiolomavaatteisiin ja oli tottakai mukana. Niimpä vedettiin yhteisymmärryksessä yllättäen samantyyliset asut päälle ja lähdettiin altaalle nappaamaan yhteiset asukuvat.

                                                      Girls just wanna have sun.

Ihania matkaseuralaisiani. ♥ Pohdiskelin juuri eilen uusissa matkakuumeissani, että matkaseuralla on todella suuri merkitys siihen millainen reissusta muodostuu. Eri aktiviteetit, eri kiinnostuksenkohteet, eri tunnelma. Tämän loman vahvuus oli vähän tavallista suurempi matkaporukka, josta jokaiselle löytyi aina seuraa ja joka mahdollisti muun muassa noiden urheilulajienkin pelailun. On kivaa kun on monta läheistä ihmistä yhdessä jakamassa uusia kokemuksia.