Penkkarit 2015

Kotiuduin abiristeilyltä viime yönä ja nyt voikin jo sanoa, että lukio on kirjoituksia vaille valmis. Seuraavat kolme viikkoa täytyisi vielä jaksaa ahertaa oppikirjojen parissa. Ennen sitä kurkistetaan kuitenkin vielä mun penkkaripäivän tunnelmiin.

Penkkaripäivä oli täynnä toimintaa. Abilauma laukkasi pitkin koulun käytäviä sotkemassa huulipunalla ja heittelemässä karkkeja. Onneksi välissä ehti napata muutaman kuvankin.
Aloitettiin halinallen kanssa päivä pitämällä abiradiota. Harmiksemme jouduttiin kuitenkin lopettamaan se kesken kaiken, sillä se häiritsi joidenkin oppilaiden kokeita. Silloin meitä kumpaakin taisi ärsyttää aikalailla, sillä varsinkin halinalle oli nähnyt radion ohjelmiston eteen hirveästi vaivaa.
Halusin penkkareihin lämpimän puvun. Sellaisen, mikä päällä tarkenee myös viileän rekkamatkan. Nasupuku oli ainakin omasta mielestäni onnistunut valinta, sillä onhan se kaiken lisäksi vielä vaaleanpunainenkin. Viihdyin puvussani.
Meidän koulun alueella kiertelyn jälkeen kokoonnuttiin auditorioon katsomaan abinäytelmää. Itse en ollut siinä ollenkaan mukana ja sain katsoa näytelmän siellä ihan ensimmäistä kertaa. Meidän lukiossa on kyllä niin monenlaisia persoonia opettamassa ja opetettina.
Meitä puolenhehtaarin metsän asukkaita oli liikkeellä aika monta. Ihaa, Nalle Puh, Tiikeri ja minä Nasuna.
Tunnelmat oli kohdillaan niinkuin  penkkaripäivänä kuuluukin. Kierreltiin rekalla muutamilla ala-asteilla, joissa lapset innokkaina meitä oli odotellutkin. Olihan se jännää silloin itsekin pienempänä koululaisena odotella hassuiksi pukeutuneita abeja ja erityisesti heidän karkkejaan.
~Nasu tuli takaa Puhin vierelle. "Puh!", kuiskasi hän. "No mitä?" "Ei mitään", sanoin Nasu ja otti Puhia käpälästä. "Tarkistin vain, että olet siinä."~
Sonja onnistui Lumikki-asunsa kanssa täydellisesti! Kaikki oli panostanut asuihinsa huolella ja pukuja oli hauska katsella.
Näiden ihanuuksien kanssa olen viettänyt lukiovuoteni. Yksi heistä on ollut paras kaverini ala-asteelta lähtien ja yhteen tutustuin yläkoulussa. Loput heistä olen tavannut vasta lukiossa! Lukio on tuonut elämääni paljon hyvää. Uusia tuttavia, kavereita ja ystäviä sekä poikaystävän. Unohtamatta myöskään kaikkia muistoja ja kokemuksia. Oikeastaan lukion loppuminen tuntuu sittenkin aika haikealta.. ♥